BUSINESS TRIP

Ystävättäreni kotikulmilla

Talon seinässä näkyy ammusten jättämiä reikiä sodan ajalta.

Meidän entinen kotimme Wroclawissa

Hei, tuntuu kuin edellisestä päivityksestäni olisi ikuisuus...joskus käy niin, että mietin jo päivän aikana mielessäni mitä kaikkea kerrottavaa minulla on, mutta sitten kun istahdan tähän koneen ääreen ovat ajatukset jo lennähtäneet jonnekin...
Olen kolme viimeistä päivää istunut koneella ja käynyt läpi säköpostiani. En ikinä olisi uskonut saavani niin paljon postia koskien vaatemyyntiä, KIITOS teille mielenkiinnostanne ja jotenkin oli tunne kuin tuntisen teitä paremmin, osa kirjoitti minulle muutakin kuin vain tilauksensa, se oli hauskaa!! Tuotteet loppuivat kesken ja huomenna lähtevät viimeiset tuotteet postiin ja katsotaan saanko vaatteita ja huiveja lisää.

Loppuviikosta olin siis työmatkalla. Kun katson nyt kuvia, niin eihän se työmatkalle vaikuta, mutta sitä se kuitenkin oli ja olikin oikein IHANA ja ONNISTUNUT reissu... on tietysti mielettömän kivaa tehdä työtä joka on samalla intohimo.  

Pellavatehtaan tapaamisessa esittelin uusia ideoitani ja ne otettiin hyvin vastaan ja tiedossa on mallikappaleita jossakin vaiheessa. Oma tilaukseni oli siellä jo valmiina odottamassa kesää, nappasin kuormasta mukaani kuvattavaksi tyynyliinoja, kolme uutta värä...ei nyt kuitenkaan kannata hurjasti innostua, värit ovat maltillisia, tiedättehän minut...

Kävin myös neuvottelemassa keramiikan uusista kuvioista raitojen lisäksi ja keramiikkapajan omistajapariskunta joustaa aivan upeasti toivomusteni kanssa. Kun mietimme kuvioita ja selitin mitä haluaisin, niin kuviohan luonnosteltiin siinä paikan päällä ja suoraan lautaseen, omistaja itse maalasi sen minulle...olen onnellinen. Minulla on nyt kaksi hyvin erilaista keramiikkapajaa, jotka tekevät minun mielestäni kauniita käyttöesineitä.

Seikkailimme ystävättäreni kanssa pienissä kaupungeissa ja maalaiskylissä siis kahtena päivänä ja viimeiset kuvat ovat heidän kotikadultaan ja kävin myös katsomassa taloa, jossa itse asuimme puolitoista vuotta. Olo oli nostalginen.
Yllätyksekseni ystäväni ja hänen miehensä veivät minut illalla uudenlaiseen ''sirkukseen'', Kanadalainen DRALION, cirque du soleil, uskomattoman upeita taiteitelijoita, akrobaatteja, jonglöörejä, upea show. 

Työmatkastani kehkeytyikin ihana miniloma hyvän ystävän seurassa, kiitos Malgosia! Ystäväni on kiireinen lakinainen ja ottaa aina pari päivää vapaata yrityksestään kun minä tulen kaupunkiin, ilman häntä ei näistä minun bisneksistäni olisi tullut mitään. Malgosia toimii tulkkinani ja henkisenä tukenani, olen kiitollinen tästä ja tietysti hänen iloisesta seurastaan.

Tässä välillä olen koko ajan käynyt tutkimuksissa ja lääkärissä, ensi viikolla vuorossa vatsan ultraäänikuvaukset...tutkimukset menevät kivasti tässä kaiken hulinan sivussa, aamulla aina tunnustelen millaisen päivän tulen viettämään vatsani kanssa ja täytyy sanoa, että tänään oli pitkästä aikaa oikein hyvä päivä, ei kipuja ja vatsa ei innostunut pullistelemaan kuin pullataikina...(anteeksi nämä minun vertauskuvani)
Tänään oli siinäkin mielessä hyvä päivä, että kesä tuli taas tervehtimään meitä, +23 astetta, mitä sanotte!!

On ollut niin paljon tekemistä, että unohdin melkein, että lähdemme lomailemaan ensi viikolla, lennämme New Yorkiin kiirastorstaina...Matilda on niin innoissaan. Poikamme Axel, jonka vuoksi matka alunperin suunniteltiin, jää Bean kanssa kotimieheksi, koska ei voikkaan lukujensa vuoksi lähteä mukaan. Poika ei ollut kuitenkaan kovin pettyneen oloinen, koska mielessä siintää Kreikan loma omien luokkakavereiden kanssa kun kirjoitukset ovat ohi...18-vuotiaan elämässä kaveriloma vie voiton lomasta vanhempien kanssa, näinhän se on :-))

Nyt on aikamoinen pläjäys kuvia ja tekstiä...kiitos vielä teille siitä, että käytte täällä blogissani.

XX Päivi