keskiviikko 7. joulukuuta 2016

TRADITIONS









Hei,

täällä ollaan.
Monet, monet kiitokset kommenteistanne ja siitä,
että olette jaksaneet aina tulla vilkaisemaan josko
tämä ''laiskuri'' olisi saanut uuden päivityksen aikaiseksi.

Tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat niin nopeasti, että haluaisin pitää niistä kiinni ja lujaa, etten menettäisi yhtään minuuttia,
vaan osaisin ja saisin nauttia joka hetkestä.

Tämä syksy on ollut kiireinen, ensin käväisin mieheni ja nuorimmaisemme luona Varsovassa ja sitten lähdimme edellämainittujen kanssa kauan odotetulle lomalle Balille ja sitten vielä matkustin kaiken kiireen keskellä työmatkalle Italiaan (tästä matkasta lisää jossakin vaiheessa myöhemmin).

Nyt olen ollut sairaana, kovassa flunsassa, koko kroppa kipeänä, pää turpeana ja nenä tukkoisena.
Tänään hiukan parempi jo :-))

Tarkoitus oli kylläkin kirjoittaa joulusta, mutta taidatte jo tuntea minut...välillä sorrun jaaritteluun, kyllä!

Miten te valmistelette joulua, tai miten vietätte sitä, onko traditiot teille tärkeitä vai vedetäänkö lonkalta vaan.
Minulle traditiot ovat tärkeitä, mutta samaan aikaan minulle ovat tärkeitä myös uudet jutut, joista sitten tehdään traditioita.

Traditiohan tarkoittaa perinnettä ja asuessamme monet vuodet ulkomailla, oli perinteistä välillä vaikea pitää kiinni, lanttulaatikot tehtiin Australian turnipseista, joulukuusen virkaa toimitti korkea ja kapea sypressi. Ulkona oli trooppinen lämpö ja tästäkin syystä joulutunnelmaa oli vaikea tavoittaa.

Haluan tuntea joulun taian.
Jokaisen on luotava se itse. Minulla on joulupuu jo koristeltuna kotona,
nyt on kolmas vuosi kun meillä on kuusen sijaan mänty.
Mänty siksi, että se on jotenkin kevyen oloinen ja tuntuu sopivan tyyliimme ja kotiimme hyvin.
Itse saan joulutunnelman aikaiseksi, kun hyvissä ajoin koristelen kodin, jotta ehdin siitä nauttimaan - ajan itseni tavallaan sisään tähän tavoittelemaani tunnelmaan. 
Taika syntyy kun rakkaat ovat koolla ja saamme nauttia toistemme seurasta.

Traditiot puolestaan syntyvät toisinaan vahingossa ja kun oikein hyvä sattuu kohdalle, siitä pidetään lujasti kiinni ja se halutaan kokea uudelleen ja uudelleen joka vuosi.

Tuomme perinteitä lapsuudenperheistämme ja lisäämme niihin omia mieltymyksiämme.
Olen hyvin iloinen mieheni suomenruotsalaisesta taustasta,
koska jotenkin sen kautta olemme sisällyttäneet lauluja ja ilonpitoa myös jouluaaton illallispöytään.
Lisäksi meillä leikitään ja pelataan pelejä aattoiltana.

Odotan joulua
se on minulle vuoden tärkein juhla.

Oikein suloista viikon jatkoa
ja ihanaa joulunalusaikaa!

XX Päivi

perjantai 25. marraskuuta 2016

BLACK FRIDAY


Hei,

ensinnäkin haluan kiittää teitä, jotka olette jaksaneet tulla tänne blogiini siitäkin huolimatta, että päivityksiä on tullut harvakseltaan viime aikoina...
kerroinko jo mikä on syynä...
hahah, no kiire tietenkin, vaikka siitä ei pitäisi puhua, koska kaikilla tuntuu olevan nykyään kiire.
Palaan viikonloppuna tekemään päivityksen tänne, 
mutta haluan kertoa teille myös sen, että kaupalla on tänään ja huomenna vaatteista ISOT alet!
pe 12-18 ja la 11-15
Tervetuloa!

Palataan.

XX Päivi

maanantai 7. marraskuuta 2016

INDONESIA, BALI







 











Valon määrä vähenee...minulle se tulee yllätyksenä joka vuosi.
Vajaa viikko sitten palasimme Paratiisista, meille niin tutusta lomapaikasta, Balilta.

Lensimme Suomesta Singaporen kautta ja jäimme sinne yhdeksi yöksi. Ehdimme tavata hyvät ystävämme Annan ja Allanin ja käydä syömässä heidän kanssaan.Valitettavasti kuvat olivat sen verran tummia, etten niitä nyt täällä julkaise.

Balille saavuttiin seuraavana päivänä.
Mieheni golfasi aamulla aikaisin ja me Matildan kanssa nautimme rauhassa aamiaisen ihaillen edessämme avautuvaa merta.

Bali on täynnä upeita ravintolaita, kuten kuvista ehkä huomaattekin.
Voit löytää kodikkaita kahvittelupaikkoja, sekä upeita ja persoonallisia ravintolaita.

Minulle tärkeää oli tietysti viettää aikaa rakkaitteni kanssa, istua autossa matkoillamme paikasta toiseen, mieheni vieressä, nukkua samassa vuoteessa, kinastella ja nauraa vedet silmissä, siitä minä nautin ehkä eniten ja jos mukaan lisää nämä uskomattoman kauniit maisemat, niin tuloshan on taivaallinen.
Matilda kirjoittaa keväällä Varsovan kansainvälisestä koulusta ja lähes koko loma meni koulutehtävien tekoon, koska deadlinet oli asetettu keskelle lomaa :-((. Lapseni otti asian kuitenkin hyvin ja teki sen mikä piti tehdä. 

Kuumuuteen kannattaa varautua, kun suuntaa tänne maanosaan.
Olemme asuneet aikoinaan Kaakkois-Aasiassa kymmenen vuotta ja tiedän miten elimistön termostaatti pitää huolen lämmönsäätelystä,
mutta en tiedä olenko tullut vanhaksi, koska minun termostaattini taitaa olla epäkunnossa, sillä puhkuin ja puhisin pää punaisena ja hikisenä kaduilla kävellessämme ja siunasin pilviä, jota peittosivat kuuman auringon aina hetkeksi.

Takaisin lensimme suoraan Suomeen Singaporen kautta ja matkustusaikaa kertyi lähes kaksikymmentä tuntia, mieheni ja Matilda jatkoivat Helsingistä vielä Varsovaan.

Kun saavuin kotiin, jäi laukkujen purkaminen ja matkavaatteiden pesu siihen, sillä olin saanut jonkin vatsapöpön. Sitä on nyt täällä sairastettu ja viimeinkin tuntuu, että tauti alkaa olla taltutettu ja olen jo syönyt melko normaalisti.

Muistelen tässä nyt kaivaten niitä kuumia päiviä ja kun katson ikkunasta ulos, niin näen valkoisen lumipeitteen.
En sano tähän nyt mitään talven tulosta, sillä tiedän, että me suomalaiset normaalisti rakastamme talvea, minussa lienee jokin vika :-))

Ihanaa viikon jatkoa!!! <3

XX Päivi

maanantai 17. lokakuuta 2016

FRIENDSHIP













HEI,

täällä taas ollaan pienoisen tauon jälkeen.
Haluan ensimmäiseksi KIITTÄÄ teitä lämpimästi kaikista kommenteistanne/
THANK YOU so much for your warm comments.
Onnittelut myöskin muille tuoreille isoäideille sekä pian isoäideiksi tuleville. 
Liisa kyseli kuka on tämä tuore kasvo, jolla tatuoinnit. Kyseessä on vanhin poikani, hän on kyllä myöskin näkynyt blogissani,mutta siitä on ehkä jo jokunen hetki.
ELLEN, you asked what is Grandma in Finnish, do you really want to know:
it's ISOÄITI (translation is a ''big mother'')I am ''mummi'' what means granny.

Sitten tähän päivitykseen.
Se liittyy ystävyyteen.
Olen ollut aina hyvin, hyvin sosiaalinen. Kun mieheni kanssa tapasimme, olin hänen mielestään yltiösosiaalinen ja ehkä liikaakin kiintynyt ystäviini.
Ystävillä onkin minulle erittäin suuri merkitys. 
Minulle ystävyys merkitsee ajatuksien vaihtoa, lämpöä, tuen antamista ja saamista, onnen, sekä surun jakamista. 
Ystävän kanssa voi nauraa, itkeä, hullutella ja tärkeintä on ettei tarvitse esittää mitään, ei yhtikäs mitään.
Voi olla juuri sitä mitä on.

Kuinka ihanaa on soittaa ystävälle, kun jossakin onnistuu, kun on saanut opiskelupaikan, työpaikan, tai kun on saanut tietää odottavansa lasta, kun omat lapset ovat onnistuneet jne.
Tai kun on paha ja alakuloinen olo, kun on riidellyt miehen kanssa, tai joku on loukannut.

Useimmiten sanotaan, että suru on helpompi jakaa kuin onni, mutta hyvään ystävään voi luottaa siinäkin, että hän jakaa ilon ja onnistumisen tunteet, iloitsee niistä kanssamme.

Meillä on myös erilaisia ystäviä, eikö vain.
Ainakin minulla on. Osaa ystävistä tapaan harvoin ja tapaamiskertojen välissä emme pidä kovinkaan tiiviisti yhteyttä, mutta aina tapaamiset ovat täynnä lämpöä ja on kuin olisimme tavanneet edellisenä päivänä.

Sitten on lapsuudenystäviä, joita minulla on yksi, mutta sitäkin läheisempi ja joka on myös vanhimman lapseni kummi. Hänet olen tuntenut yli 40 vuotta ja tunnen myös hänen vanhempansa hyvin. Ystäväni mies on minulle kuin veli ja olemme tutustuneet minun ollessani 16-vuotias.

Minulle on tullut myös uusia, ihania ystäviä ihan viime vuosina ja ystävyys on nopeasti lujittunut ja soittelemme usein ihan muuten vain,lähes päivittäin pienen pienistä asioista.

Sitten on vielä sukulaiset. Serkkuni oli minulle yksi lähimmistä ystävistäni, surukseni hän menehtyi muutama vuosi sitten. Menetys oli suuri, sen lisäksi, että menetin ystävän, niin menetin myös ihmisen, joka tunsi juureni.

Entä, voiko oma aikuinen lapsi olla ystävä.
Minusta voi, mutta tietyyn rajaan saakka. Itse en alkaisi tilittämään asioitani lapsilleni, vaikka mielelläni kyllä kuuntelen ja tuen tarvittaessa.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 
on sitten oma kumppani. Olemme usein puhuneet tästä aiheesta mieheni kanssa ja kukapa minut tuntisi hyvine ja huonoine tapoineni paremmin kuin oma mieheni.
Vaikka kaikki muut kääntäisivät minulle selkänsä, niin omaan kumppaniin tulisi ainaa luottaa ja siihen, että hän seisoo rinnalla.

Joskus ystävyys voi loppua.
Toisten kanssa kuljemme vain osan matkaa yhdessä ja jotenkin vain suhteet päättyvät kuin itsestään, eikä niihin liity dramatiikkaa, 
joskus taas koemme tulleemme petetyiksi ja ystävyyden loppu voi olla surullinen, sekä katkerakin.

Jokainen tarvitsee ystävän.
Ystävyys on suuri rikkaus ja ystävyyttä pitää myös hoitaa niin,
että se on vastavuoroista.

Kuvissa meitä on kolme ystävää ja vietimme hauskan päivän yhdessä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

XX Päivi

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

BABY BOY

















Hei

ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
Täällä sitä taas ollaan, vaikkakin aika hitaalla vaihteella,
mutta mitä siitä; välillä hitaasti ja välillä nopeammin.
Vauvat ovat IHANIA ja jo siinäkin mielessä, että he saavat ihmiset kokoontumaan yhteen, kuten me teimme eilen.

Tyttäreni pieni poikavauuva on nyt reilun parin viikon ikäinen ja
minun elämäni mullistui täysin.
Olen niin rakastunut tähän pieneen mieheen,
hullaantunut kerrassaan ja tuntuu, että kun en näe häntä, ikävä täyttää heti mieleni.

Eilen tyttäreni perheineen saapui sieltä Kotkan suunnalta meille ja kaksi kolmesta enostakin oli paikalla.
Nuorin enoista on suorittamassa asepalvelusta, eikä näin ollen päässyt mukaan. Mieheni ja nuorimmainen tytär ovat siellä Varsovassa, joten hekin puuttuivat. Vanhin poikani oli pitkästä aikaa täällä avovaimonsa kanssa. Vauvan isäkin oli toki paikalla - kyllä - joskin minulla ei ole nyt yhtään kuvaa tästä lempeästä miehestä.

Ella on selvästi ottanut ison siskon roolin ihanasti ja hänestä on jo apua vauvan hoidossa :-))

Vaihdettiin kuulumisia, syötiin ja ihasteltiin vauvaa. Jokainen kokeili miltä se pieni oikein sylissä tuntuu ja tuntuuhan se,
ihan vatsanpohjassa asti <3.

Oma lapseni on vielä väsynyt vauvan maailmaan saattamisesta, sen verran vaikea tapahtuma se oli, eikä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan.

Hahah, kyllä sitä viimeistään tässä vaiheessa huomaa, ettei olekkaan niin nuori enää, jos pitäisi valvoa yöt ja päivälläkin olla vielä skarppina, niin kauankohan sitä jaksaisi...

No, nyt voin vain rakastaa ja sitä aion tehdä oikein kunnolla.

Mukavaa päivää!

XX Päivi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...