perjantai 29. marraskuuta 2013

WHO'S THAT GIRL






























Hei, perjantaissa ollaan. Toissapäivänä olin pyörtyä kun menin tyttäreni huoneeseen, se oli kuin kaatopaikalle olisi mennyt, tosi. Vaatteet olivat hujan hajan pitkin lattioita, karkkipapereita ja omenanraatoja jne. pöydillä...en tiedä kuulostaako tämä aivan kauhealta vai tutulta. Otin muutaman kuvankin, mutten viitsi nolostuttaa lastani laittamalla niitä tänne kaiken kansan katseltavaksi. No, nyt on sitten ollutkin kurinpalautuspäiviä, täällä oli nimittäin vapaata koulusta torstai ja nyt tämä perjantai myöskin. Lasten koulu on amerikkaisella opetusohjelmalla varustetta kansainvälinen koulu; American school of Warsaw, joten meillä kaikilla oli nyt sitten vapaata, kun amerikkalaiset juhlivat perheineen ja sukulaisineen Thanksgiving-päiväänsä. Meillä se on käytetty siivoamiseen ja kävimme vähän tyttären kanssa jouluostoksilla eilen ja viettämässä yhteistä äiti-tytär aikaa. 
Axel sai kutsun amerikkalaisen perheen luokse Thanksgiving aterialle ja jäi sinne ystävänsä luokse yöksi ja mies on Ruotsissa, joten tässä olemme olleet Matildan kanssa kahdestaan ja viimeinkin tyttären huone on taas kuosissaan ja äiti voi olla rauhallisin mielin. Matildalla taitaakin olla talon kaunein ja mielenkiintoisin huone ylhäällä vinon katon katveessa. 
Ihan vain mainitakseni, olen ollut itse nuoruudessani aikamoinen sottupytty ja äitini huokaili kanssani monet kerrat, huoneeni näytti samanlaiselle kuin Matildanhuone oli. Kaikki tavarani olivat iloisessa epäjärjestyksessä. Siksi aina sanonkin olevani sellainen ''konservatiivinen boheemi'', sillä kyllähän minä taiteilija sielultani olen.  Onneksi äitini ehti näkemään, että minusta tuli kuitenkin suhteellisen kelpo emäntä ja perheenäiti, . 
Lähden tästä nyt ruokakauppaan ja huomenna sitten aamusta kentälle vastaan ystävääni. 
...ja tietysti IHANAA VIIKONLOPPUA!!
XX Päivi

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

WELCOME MY FRIEND...













...tässä odottelen...lauantaita nimittäin, sillä silloin lapsuudenystäväni tulee vieraakseni. Olemme olleet ystäviä 41 vuotta ja hänen miehensäkin olen tuntenut teini-iästä lähtien. Olemme kummeja toistemme lapsille ja ystävyytemme on kestänyt kaikki ulkomaan vuotemmekin. Asuessamme Aasiassa tapasimme vain kesäisin, mutta tunne oli kuin olisimme edellisellä viikolla tavanneet.
Parasta on se kun  hyvän ystävän kanssa voi olla oma itsensä, eikä tarvitse miettiä miltä näyttää tai onko kotona paikat tip top, voi kertoa suruista ja iloista.
Itse koin pitkän aikaa, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi on luoda ystävyyssuhteita, mutta nyt olen saanut kolme ihanaa ystävää lyhyen ajan sisällä ja se on tehnyt minut hyvin onnelliseksi.
Myös blogini kautta olen tavannut upeita naisia, nuoria ja vähän kypsempiä, yhtä loistavia kaikki.
Ystävyys on rikkaus mielestäni.
Mitä yhteistä tällä tekstillä ja kuvilla sitten on...no vierashuone on valmiina vastaanottamaan ystävän.
XX Päivi

tiistai 26. marraskuuta 2013

KISS ME under the Mistletoe...








Hei, mieli on täynnä ajatuksia täällä... Ajoin eilen erään työmaan ohi ja huomasin kaadettujen puiden seassa rakastamiani oksia, nimittäin MISTELIN oksia tai oikeastaan kokonaisia ''Mistelipalloja'', niinkuin ne nyt kasvavat pallomaisena kiinni milloin missäkin puussa. Näitä ihanuuksia ei Suomessa pääse keräilemään, eikä kyllä oikein täälläkään, koska ovat aina niin korkealla puissa, mutta mikä onni minulle nyt sattuikaan, että tontilta oli kaadettu isot kasat puita ja nämä valkomarjaiset sulottaret odottivat jonkun tulevan keräämään niitä ja niitähän oli niin paljon, että niillä olisi täyttänyt kokonaisen kuorma-auton lavan.

Minulla on parina jouluna roikkunut Mistelinoksa oviaukossa ja sanoinkin meidän nuorille, että kumppania tulisi aina suudella kun kulkee Mistelinoksan alta. Misteli liittyy jollakin lailla jouluun, ystävyyteen ja rakkauteen, nyt minulla on niitä täällä joka maljakossa :-)) 
Joskus Naisten joulumarkkinoilla Helsingissä on myyty näitä Mistelin oksia, lähimmät meitä kai kasvavat jossakin Tukholman seudulla, mutta jos jostakin onnistutte saamaan oksan niin laittakaa se kotonanne oviaukkoon roikkumaan runsaasti käytetyn kävelyreitin varrelle, niin teillä on ainakin hyvä syy pieneen suudelmaan monta kertaa päivässä.

Tuo KISS ME tulee laulusta ja tuli mieleeni siitä kun meidän 14-vuotiaamme kertoi eilen illalla, että hänellä on uusi lempikappale ja se on tehty samana vuonna kuin hän itse on syntynyt eli 1999 ja se on juuri tuo KISS ME... ''suutele minua hämärässä, kuutamolla, laita tulikärpäset tanssimaan kun hopeinen kuu sädehtii'' jotenkin tähän tapaanhan sanat menevät, aika kaunista vai mitä ja tyttäreni kuunteli kappaletta ja lauloi mukana...

Muutamia pellavakuvia, koska olen saanut kyselyjä...






Haluaisin nyt siis muistuttaa teitä, että jos mielitte hankkia vuoteeseenne pellavavuodevaatteita, voisitte laittaa minulle sähköpostitse viestiä. Tämä ihan siksi, että kesällä en pystynyt kaikille lähettämään, koska tuotteet olivat silloin loppuneet. Nythän voin joululomani aikana postittaa teille pellavavuodevaatteita ympäri Suomea ja pääkaupunkiseudulla asuvat voivat sopimuksen mukaan käydä noutamassa Espoon lomakodistamme. Olen paikalla 15.12. alkaen. Varastossa on yhden hengen pussilakanoita, tuplapussilakanoita, tyynyliinoja ja parivuoteen aluslakanoita valkoisena, helmen harmaana ja hiekan värisenä. Hiekan värisessä on vielä tarjous voimassa -20%. Käykää katsomassa tuotteita blogini oikeassa laidassa olevaa kuvaa klikkaamalla. (e-mail: plemstrom@gmail.com) 
Varastossa on myös kauniita keraamisia Bloomingvillen lyhtyjä harmaan ja valkoisen väreissä, sekä House doctorin valkoisia Tahiti-lyhtyjä ja Hubsch:n suloisia tuikkulaseja. Lyhtyjä en valitettavasti  pysty postittamaan puuttuvan pakkausmateriaalin puutteessa, vaan ne pitäisi noutaa Espoosta.
Mukavaa viikon jatkoa ja kiitos jälleen kivoista kommenteistanne!
XX Päivi

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

MEN, MEN







Mistä on miehet tehty, ovatko he tehty puvuista, paidoista, pyjaman raidoista...
Muistatteko, miten lorussa sanottiin, että pienet pojat on tehty etanoista, sammakoista, koiran hännän tupsukoista ja minua aina harmitti miksi pojat oli tehty tuollaisista limaisista pikkuotuksista, kun sensijaan tytöt oli tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista... viidestä lapsestanihan kolme on poikia ja heitä ei kyllä ollut tehty kyseisistä aineosista, vaan enemmänkin polkupyöristä, pilvenhattaroista, vesileikeistä ja ongenvavoista :-)).

Pojat sitten kasvavat ja heistä tulee miehiä, enkä enää tiedä mistä heidät on tehty... ehkä vahvuudesta, karismasta, komeudesta, hellyydestä, isiydestä jne. Kyllähän me naiset miehiämme tarvitsemme, olisihan elämä aika tylsää ilman heitä...pitäisi kinastella yksikseen ja kenen niskaan sitä kaataisi pahan tuulensa?
Mitä mies sitten tarvitsee (lukuunottamatta meitä ihania naisia) tai mikä on ominaista miehillemme.

Oma mieheni matkustaa työnsä vuoksi runsaasti ja tekee äärettömän pitkiä päiviä, käyttää työssään tietokonetta ja pakkaa laukkuaan monta kertaa viikossa. Vapaa-aikanaan mieheni lukee kirjoja, enimmäkseen englanniksi, sekä omalla äidinkielellään ruotsiksi, harvemmin suomeksi. Hän pelaa intohimoisesti golfia, lenkkeilee, hiihtää ja tekisi remppahommia taitavilla käsillään, jos vain olisi aikaa. Mies on usein myös se, joka viikonloppuisin kuskaa nuorimmaistamme. Tuossa yhdessä kuvassa mieheni näyttää juovan kuoharia, joka ei kylläkään ole hänen lempijuomansa vaan iltaisin se saattaa olla pieni viski tai kylmä olut.
Miehen tulee olla nykyaikana sekä kova, että pehmeä yhtäaikaa eli tosimies ja toisaalta lämmin romantikko. Miehen olisi hyvä osata taitavasti rakastajan rooli, sekä tarvittaessa paikata ystävätärtä vaimolleen. Lapsilleen hän on  vastuunsatunteva isä, sekä auktoriteetti, joka osaa myöskin intoutua leikin temmellyksessä. Jos naiselta vaaditaan paljon, niin vaaditaan kyllä mieheltäkin.

Nämä mies-mietteet lähtivät oikeastaan liikkeelle joululahjoista, mitä ostaisin hänelle, tuolle omalle parhaalle kaverilleni...sen raidallisen pyjamanko??

Hyvää ja rauhallista alkavaa viikkoa!
XX Päivi

lauantai 23. marraskuuta 2013

SATURDAY MOODS




















Valon määrä vähenee vähenemistään. Meillä on tänään nautittu koko päivä kynttilöistä ja ''pienistä'' valoista...on maattu sohvalla, kuunneltu musiikkia, keitelty vähän väliä kahvia, vilkaistu televisiota ja oikaistu taas sohvalle torkkupeitto harteilla, vähän sellainen sunnuntaifiilis... Luin jopa hämärässä tuikkujen valossa sanomalehteä, kun en millään halunnut sytyttää isoja valoja, hämärissä mennään...vaihteeksi mustavalkoisia kuvia (valitettavasti valon vähyydestä johtuen kuvat muuttuvat hiukan rakeisiksi) ...nauttikaa kynttilänvalosta ja toisistanne.
                                                                   XX Päivi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...