KIMONO GIRL

Hei,

tämä meeidän pieni kaunis ''lintumme'' jättää Suomen viikon 

kuluttua. Muuttolintuja ei voi estää lentämästä pois, mutta ne palaavaat taas kevään tullen.

Onneksi tämä lintunen tulee jo lokakuussa syyslomalle tänne Suomen kotiin.

Matildalla alkaa siis koulu viikon kuluttua Varsovassa, kansainvälisessä koulussa.

Tarkoituksena on aloittaa IB-lukion varsinainen kaksivuotinen uurastus. Lapsemme on hiukan nuori menemään Suomen mittapuun mukaan tavallaan toiselle lukioon, koska on vielä 15 ja täyttää lokakuussa 16, mutta näin se toimii ulkomailla.

Yksi päivä makasin sohvalla tyttären vieressä ja halasin lujaa,

ehkä jopa hiukan epätoivoisesti.

Lapseni kysyi, että mikä nyt, äiti?

Mitä siihen sanoa - että tämä on vain yksi niistä haleista, joilla voin lämmittää itseäni kun olet poissa

ja kunpa näillä haleilla voisin myös 

lohduttaa sinua silloin kun tarvitset kipeästi äidin läsnäoloa,

enkä ole luonasi.

Tästä nuorimmaisesta on huoli ja hän on aina se meidän pienimpämme,

siitä ei mihinkään päästä.

Matilda otti vielä ilon irti ja oli kahtena päivänä Weekend festareilla. 

Aloin ihmetellä, että miten silkkikimono on noin lyhentynyt sitten viime kerrasta??

Matildahan oli leikannut helmasta pois 20cm tylsillä keittiösaksilla...

siis nyrhinyt silkkikimonon helman!!

Täytyi saada hippi-look ja kimono näytti liikaa

aamutakilta pienikokoisen tyttäremme yllä ja helpostihan siitä saatiin päivitettyä trendikäs festariasu,

että nain meillä :-))

Suloista sunnuntaita ja

antoisaa alkuviikkoa!

XX Päivi

HAPPY

Hei ja mukavaa viikonloppua täältä ihanasta arjesta...niin se tavallinen arki maistuu oikein hyvälle loman jälkeen...jo siksi lomia on hyvä pitää, että arki tuntuu melkein lomalta heti sen jälkeen...no, tämä on ehkä vähän liioittelua, koska useinhan todetaan, että sitä tarvitsisi lomalta toipumisloman, jos loma on ollut kovin aktiivinen ja hektinen.

Kun katson noita kuviani (pienessä koossa) uusi kimonojakku päälläni, tulee hiukan mieleen lepakko...:-)) Jakku on mielettömän kiva ja epäkäytännöllinen, joten säästänen sen ihan vierailutarkoituksiiin. Serkkuni asui aikoinaan Tokiossa ja toi minulle kotiasuksi sellaisen leveähihaisen jukatanin ja se oli kyllä kaikessa kauneudessaan epäkäytännöllisyyden huippu. Aina olivat leveät, roikkuvat hihat tiellä, kun pyyhin esim. pöydän pintoja keittiössä, suhasivat hihat siinä mukana. Ruokapöydässä sai varoa, etteivät hihat ui ruuassa jne. siis kaunista ja epäkäytännöllistä.

Paljon on taas kaikkea menossa ja tulossa täällä...mm. uusi ostosmatka heti vapun jälkeen maaseudulle. Minuun muuten otti yhteyttä yksi valokuvaaja joitakin aikoja sitten ja nyt koti puetaankin parhaimpiinsa valokuvausta varten, juttu ilmestynee lehteen varmaankin vasta aikojen kuluttua, joten siitä ei sen enempää.

Täällä meillä on ripulia liikkeellä, nimittäin pienellä koirallamme. Se pikku-raukka oli hakeutunut makuuhuoneemme vessaan (ONNEKSI!) ja kakannut siellä sellaiset pommit pitkin lattioita, kun me tohelot ihmiset emme olleet heränneet sen tarpeeseen. Aamulla ihmettelin, kun se raukka juoksi ympäri sänkyämme ja kun avasin oven, se juoksi kuin hengenhädässä takapihalle. Kylppäriimme oli jo ehtinyt valua suurin osa ja voi sitä hajua!!!!

Tuossa pöydällä on yksi poron sarvi, jonka ostin New Yorkista Evolution-nimisestä kaupasta, jossa myytiin jos jonkilaisia erikoisuuksia...seillä oli kaikenmaailman ''fossiileja'',  isoja hyönteisiä kehyksissä, täytettyjä pieneläimiä (marsuja, hamstereita), monenlaisia kalloja, liskojen, apinoiden jne. Mieheni kääntyi heti ovelta ulos ja me Matildan kanssa olismme viettäneet siellä pidemmänkin tovin ihmetellen kaikkea myytävänä olevaa...

Nauttikaa viikonlopusta ja sen jälkeen alkavasta arjesta, joka on nyt erityisen mukavaa, kun valoa riittää iltamyöhään, varsinkin siellä Suomessa.

XX Päivi

KIMONO

Hei, nämä kuvat saivat alkunsa, kun mietin uusia tyynynpäällisiä ja katselin mitä vanhoja vaatteita kaapistani löytyy, joita voisin pilkkoa päällisiksi ja käsiini osui tämä pieni ''kimono'', minun kokoiselleni siis solmittava silkkipusero, joka on ollut vain kerran päälläni. Matilda näki sen ja halusi sovittaa, no siitä tuli hänen aamutakkinsa ja  äidiltä jäi tyynyt tekemättä. 

Jotenkin tuo etninen kangas istui kauniisti lapseni väreihin ja ulkonäköön, että hain oitis kamerani ja pyysin Matildaa liikkumaan ja pyörimään ja hänhän liikkuui, tanssi ja pyöri, tuo minun oma pikku-mallini. Osaan kuvista lisäsin tekstit, jotta niistä tuli julistemaisia. (Sori nyt, tämä päivitys on vähän yksitoikkoinen, mutta niin tärkeä minulle, haluaisin vain ottaa tällaisia kuvia loputtomiin... :-))

Olen ollut muuten kotosalla tänään, koska Axel sairastui vatsatautiin ja wc:n ovi on käynyt ihan kiitettävästi koko yön aina tähän aamuun asti... :-))

XX Päivi