sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

JUST DOING NOTHING








 Hei,

Palmusunnuntai alkaa kääntyä kohti iltaa.
Päivä on ollut kaunis, joskin hiukan talvinen.

Sunnuntai on se minun juttuni, en saa aikaiseksi juuri mitään, mutta rakastan tätä toimettomuutta.
Aikoinaan ulkomailla asuessamme, sunnuntai oli mielestäni viikon turhin päivä...
koko maaima tuntui pysähtyvän, tunsin kuin olisin ollut jonkinlaisen kuplan sisällä, toimettomuus ahdisti.
Odotin kiivaasti maanantaita ja arkirutiineja.
Nyt sensijaan oikein odotan sunnuntaita ja tätä hidasta tempoa.
Istun koneella ja minulla on aikaa ihastella erilaisia kuvia, sekä artikkeleita ja inspiroitua. Yleensä teen myös blogipäivityksen sunnuntaisin ja pyrin tekemään toisen sitten arkena. 

Ovea ei kyllä oikein kehtaa avata, jos ovikello soi, sillä sen verran näytän hurjalta tässä sunnuntailookissani. Meikki-Päivi huulipunineen ja hiuslakkoineen on jossakin muualla ja peilistä minua katsoo kalpea, läikikäs naama, sekä pystytukka :-))

Tänään sunnuntaina ovikello kuitenkin soi muutaman kerran ja olihan ovi avattava, sillä oven takana seisoi sekalainen joukko noitia ja pääsiäispupuja värikkäine oksineen.
Hennot, reippaat ja ujot ääneet lausuivat virpomisloitsun: 
''Virvon, varvon tuoreeks terveeks...''
Palkaksi vitsaa vastaan olin hankkinut pääsiäismakeisia, joita sitten pienet kätöset nostelivat koreihin.
Pohjanmaalla puolestaan trullit ovat liikkeellä vasta viikon kuluttua.

Toivon tämän kansanperinteen säilyvän. Itse vietimme niin lukuisia vuosia poissa Suomesta, että lapsemme olivat ihmeissään kun puin heidät heidät Suomessa ollessamme pääsiäisnoitatamineisiin ja lähetin matkaan oksien kera... minun pienet pääsiäisnoitani.

Toivotan täältä Tyskaksentien toimettomuudesta
toimeliasta alkavaa viikkoa!

XX Päivi

9 kommenttia:

  1. Virpojia on käynyt meidänkin ovella...ihania suloisia pikkunoitia..:)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa niin tutulta :) Itselläni oli tuo sama tunne sunnuntaista asuessani poissa Suomesta. Nyt taas rakastan hitaita ja toimettomia sunnuntai päiviä. Olisiko se kuitenkin hitusen ollut sitä koti-ikävää ? Itselläni se nimittäin helpottui vuosien saatossa ja oli melkein poissa loppuvuodet. En tiedä onko näin, mutta nyt sunnuntai-ahdistusta ei ole.

    Suloista sunnuntaita ja kivaa alkavaa viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla oikeassa, koska enää viimeisinä vuosina ulkomailla se sunnuntaiahdistus ei ollutkaan enää niin paha ja hävisi lopulta...Ihanaa alkavaa viikkoa sinne myös.
      XX

      Poista
  3. Mulla taas maanantait pahimpia päiviä täällä ulkomailla, en tykkää olla yksin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi juuri maanantait?? Onko se viikonlopun yhdessäolon jälkeen se ikävä päivä?
      XX

      Poista
  4. Voii ihania pikku virpojia sielläkin käynyt.

    Halit sinne!! <3 <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...