JUST DOING NOTHING

 Hei,

Palmusunnuntai alkaa kääntyä kohti iltaa.

Päivä on ollut kaunis, joskin hiukan talvinen.

Sunnuntai on se minun juttuni, en saa aikaiseksi juuri mitään, mutta rakastan tätä toimettomuutta.

Aikoinaan ulkomailla asuessamme, sunnuntai oli mielestäni viikon turhin päivä...

koko maaima tuntui pysähtyvän, tunsin kuin olisin ollut jonkinlaisen kuplan sisällä, toimettomuus ahdisti.

Odotin kiivaasti maanantaita ja arkirutiineja.

Nyt sensijaan oikein odotan sunnuntaita ja tätä hidasta tempoa.

Istun koneella ja minulla on aikaa ihastella erilaisia kuvia, sekä artikkeleita ja inspiroitua. Yleensä teen myös blogipäivityksen sunnuntaisin ja pyrin tekemään toisen sitten arkena. 

Ovea ei kyllä oikein kehtaa avata, jos ovikello soi, sillä sen verran näytän hurjalta tässä sunnuntailookissani. Meikki-Päivi huulipunineen ja hiuslakkoineen on jossakin muualla ja peilistä minua katsoo kalpea, läikikäs naama, sekä pystytukka :-))

Tänään sunnuntaina ovikello kuitenkin soi muutaman kerran ja olihan ovi avattava, sillä oven takana seisoi sekalainen joukko noitia ja pääsiäispupuja värikkäine oksineen.

Hennot, reippaat ja ujot ääneet lausuivat virpomisloitsun: 

''Virvon, varvon tuoreeks terveeks...''

Palkaksi vitsaa vastaan olin hankkinut pääsiäismakeisia, joita sitten pienet kätöset nostelivat koreihin.

Pohjanmaalla puolestaan trullit ovat liikkeellä vasta viikon kuluttua.

Toivon tämän kansanperinteen säilyvän. Itse vietimme niin lukuisia vuosia poissa Suomesta, että lapsemme olivat ihmeissään kun puin heidät heidät Suomessa ollessamme pääsiäisnoitatamineisiin ja lähetin matkaan oksien kera... minun pienet pääsiäisnoitani.

Toivotan täältä Tyskaksentien toimettomuudesta

toimeliasta alkavaa viikkoa!

XX Päivi