INDONESIA, BALI

 

Valon määrä vähenee...minulle se tulee yllätyksenä joka vuosi.

Vajaa viikko sitten palasimme Paratiisista, meille niin tutusta lomapaikasta, Balilta.

Lensimme Suomesta Singaporen kautta ja jäimme sinne yhdeksi yöksi. Ehdimme tavata hyvät ystävämme Annan ja Allanin ja käydä syömässä heidän kanssaan.Valitettavasti kuvat olivat sen verran tummia, etten niitä nyt täällä julkaise.

Balille saavuttiin seuraavana päivänä.

Mieheni golfasi aamulla aikaisin ja me Matildan kanssa nautimme rauhassa aamiaisen ihaillen edessämme avautuvaa merta.

Bali on täynnä upeita ravintolaita, kuten kuvista ehkä huomaattekin.

Voit löytää kodikkaita kahvittelupaikkoja, sekä upeita ja persoonallisia ravintolaita.

Minulle tärkeää oli tietysti viettää aikaa rakkaitteni kanssa, istua autossa matkoillamme paikasta toiseen, mieheni vieressä, nukkua samassa vuoteessa, kinastella ja nauraa vedet silmissä, siitä minä nautin ehkä eniten ja jos mukaan lisää nämä uskomattoman kauniit maisemat, niin tuloshan on taivaallinen.

Matilda kirjoittaa keväällä Varsovan kansainvälisestä koulusta ja lähes koko loma meni koulutehtävien tekoon, koska deadlinet oli asetettu keskelle lomaa :-((. Lapseni otti asian kuitenkin hyvin ja teki sen mikä piti tehdä. 

Kuumuuteen kannattaa varautua, kun suuntaa tänne maanosaan.

Olemme asuneet aikoinaan Kaakkois-Aasiassa kymmenen vuotta ja tiedän miten elimistön termostaatti pitää huolen lämmönsäätelystä,

mutta en tiedä olenko tullut vanhaksi, koska minun termostaattini taitaa olla epäkunnossa, sillä puhkuin ja puhisin pää punaisena ja hikisenä kaduilla kävellessämme ja siunasin pilviä, jota peittosivat kuuman auringon aina hetkeksi.

Takaisin lensimme suoraan Suomeen Singaporen kautta ja matkustusaikaa kertyi lähes kaksikymmentä tuntia, mieheni ja Matilda jatkoivat Helsingistä vielä Varsovaan.

Kun saavuin kotiin, jäi laukkujen purkaminen ja matkavaatteiden pesu siihen, sillä olin saanut jonkin vatsapöpön. Sitä on nyt täällä sairastettu ja viimeinkin tuntuu, että tauti alkaa olla taltutettu ja olen jo syönyt melko normaalisti.

Muistelen tässä nyt kaivaten niitä kuumia päiviä ja kun katson ikkunasta ulos, niin näen valkoisen lumipeitteen.

En sano tähän nyt mitään talven tulosta, sillä tiedän, että me suomalaiset normaalisti rakastamme talvea, minussa lienee jokin vika :-))

Ihanaa viikon jatkoa!!! <3

XX Päivi