FRIENDSHIP

HEI,

täällä taas ollaan pienoisen tauon jälkeen.

Haluan ensimmäiseksi KIITTÄÄ teitä lämpimästi kaikista kommenteistanne/

THANK YOU so much for your warm comments.

Onnittelut myöskin muille tuoreille isoäideille sekä pian isoäideiksi tuleville. 

Liisa kyseli kuka on tämä tuore kasvo, jolla tatuoinnit. Kyseessä on vanhin poikani, hän on kyllä myöskin näkynyt blogissani,mutta siitä on ehkä jo jokunen hetki.

ELLEN, you asked what is Grandma in Finnish, do you really want to know:

it's ISOÄITI (translation is a ''big mother'')I am ''mummi'' what means granny.

Sitten tähän päivitykseen.

Se liittyy ystävyyteen.

Olen ollut aina hyvin, hyvin sosiaalinen. Kun mieheni kanssa tapasimme, olin hänen mielestään yltiösosiaalinen ja ehkä liikaakin kiintynyt ystäviini.

Ystävillä onkin minulle erittäin suuri merkitys. 

Minulle ystävyys merkitsee ajatuksien vaihtoa, lämpöä, tuen antamista ja saamista, onnen, sekä surun jakamista. 

Ystävän kanssa voi nauraa, itkeä, hullutella ja tärkeintä on ettei tarvitse esittää mitään, ei yhtikäs mitään.

Voi olla juuri sitä mitä on.

Kuinka ihanaa on soittaa ystävälle, kun jossakin onnistuu, kun on saanut opiskelupaikan, työpaikan, tai kun on saanut tietää odottavansa lasta, kun omat lapset ovat onnistuneet jne.

Tai kun on paha ja alakuloinen olo, kun on riidellyt miehen kanssa, tai joku on loukannut.

Useimmiten sanotaan, että suru on helpompi jakaa kuin onni, mutta hyvään ystävään voi luottaa siinäkin, että hän jakaa ilon ja onnistumisen tunteet, iloitsee niistä kanssamme.

Meillä on myös erilaisia ystäviä, eikö vain.

Ainakin minulla on. Osaa ystävistä tapaan harvoin ja tapaamiskertojen välissä emme pidä kovinkaan tiiviisti yhteyttä, mutta aina tapaamiset ovat täynnä lämpöä ja on kuin olisimme tavanneet edellisenä päivänä.

Sitten on lapsuudenystäviä, joita minulla on yksi, mutta sitäkin läheisempi ja joka on myös vanhimman lapseni kummi. Hänet olen tuntenut yli 40 vuotta ja tunnen myös hänen vanhempansa hyvin. Ystäväni mies on minulle kuin veli ja olemme tutustuneet minun ollessani 16-vuotias.

Minulle on tullut myös uusia, ihania ystäviä ihan viime vuosina ja ystävyys on nopeasti lujittunut ja soittelemme usein ihan muuten vain,lähes päivittäin pienen pienistä asioista.

Sitten on vielä sukulaiset. Serkkuni oli minulle yksi lähimmistä ystävistäni, surukseni hän menehtyi muutama vuosi sitten. Menetys oli suuri, sen lisäksi, että menetin ystävän, niin menetin myös ihmisen, joka tunsi juureni.

Entä, voiko oma aikuinen lapsi olla ystävä.

Minusta voi, mutta tietyyn rajaan saakka. Itse en alkaisi tilittämään asioitani lapsilleni, vaikka mielelläni kyllä kuuntelen ja tuen tarvittaessa.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 

on sitten oma kumppani. Olemme usein puhuneet tästä aiheesta mieheni kanssa ja kukapa minut tuntisi hyvine ja huonoine tapoineni paremmin kuin oma mieheni.

Vaikka kaikki muut kääntäisivät minulle selkänsä, niin omaan kumppaniin tulisi ainaa luottaa ja siihen, että hän seisoo rinnalla.

Joskus ystävyys voi loppua.

Toisten kanssa kuljemme vain osan matkaa yhdessä ja jotenkin vain suhteet päättyvät kuin itsestään, eikä niihin liity dramatiikkaa, 

joskus taas koemme tulleemme petetyiksi ja ystävyyden loppu voi olla surullinen, sekä katkerakin.

Jokainen tarvitsee ystävän.

Ystävyys on suuri rikkaus ja ystävyyttä pitää myös hoitaa niin,

että se on vastavuoroista.

Kuvissa meitä on kolme ystävää ja vietimme hauskan päivän yhdessä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

XX Päivi