CHALLENGE

Hei

(sivun lopussa tärkeä tiedoitus puodin aukioloajoista tällä viikolla)

Sain haasteen, jossa minua pyydettiin kertomaan suhteestani sisustusesineisiin ja nimeämään rakkaimmat tavarat, jotka ovat kiertäneet mukana kodista toiseen.

Sisustusesineet ovat tulleet ja menneet, mutta huonekalujen kohdalla tilanne on toinen ja monen kalusteen takana on tarina, joskus iloinen, joskus haikea.Ne ovat nähneet kanssamme monta erilaista taloa, eri kaupungeissa, eri maissa.

Kerronpa teille esim. ensimmäisen kuvan astiakaapin tarinan.

Ostimme kaapin asuessamme Indonesiassa Jakartan huonekalukadulta. Kaappi oli vanha, jostakin Jaavan saaren keskiosista ja pyynnöstäni oviin asennettiin lasit.

Kun se tuotiin lopulta kunnostettuna kotiimme, oli meillä todellinen katastrofi meneillään. Olimme hankkineet lemmikeiksi aiemmin pienet kanit, Snowball-poika ja Jimmy-tyttö (luulimme alkuun sukupuolet toisinpäin :-)) mutta ne sairastuivat jonkinlaisen parasiitin aiheuttamaan ihosairauteen, jota ei voinut parantaa ja tauti eli phanurmikossamme, joten vaikka saisimme kanit kuntoon, ne sairastuisivat uudelleen. Pupujen pieniin neniin tuli ikäänkuin halkeamia.

Juuri silloin kun kaappi toimitettiin meille, oli pienet pupujussit pakattu laatikkoon viimeistä matkaa varten eläinlääkäriin ja pupujen omistajat, silloin 10-vuotias tyttäremme Aino-Kaisa ja 8-vuotias poikamme Aleksi itkivät silmät päästään ja minä taas itkin lasten surua...miehet, jotka toivat kaapin meille, ihmettelivät ja olivat kummissaan nähdessään meidän punaiset nenät ja itkusta turvonneet silmät, kun olimme juuri hyvästelleet pienet karvaiset ystävämme...

Muistan tunteen vieläkin elävästi ja lasten sydäntäraastavan itkun.

Kolmannessa kuvassa oleva pylväsvuode, oli taas yllätysjoululahja mieheltäni edelleen asuessamme Jakartassa. Kun tulimme ystävien luota joululounaalta, oli makuuhuoneeseemme ilmestynyt tämä pylvässänky ja seisoa tönötti keskellä huonetta hallitsevasti,

olin iloinen ja yllättynyt, se oli ihan paras joululahja.

Tuossa sängyssä olemme nyt pötköttäneet jo monta vuotta, enkä pois vaihtaisi, vaikka se viekin tilaa ollessaan kaksi metriä leveä.

Pieni yöpöytä oli puolestaan ensimmäisiä ostoksia muuttaessamme -95 Malesiaan, se on hyvin vaaleaa kumipuuta ja oli mielestäni aika ruma,

mutta kätevä. Nyt valkoisena se palvelee hyvin yöpöytänä edelleen.

Sitten on kiinalaiset, Kuala Lumpurista hankitut lipasto ja ''kanahäkkikaappi'', jotka ovat suorastaan kaunottaria puuleikkauksineen.

Tuolin puolestani olen hankkinut Kotkasta vanhantavarain liikkeestä aikoinaan lomakotiimme ja tuunannut sen.

Vanha puupenkki taas tuli matkalle mukaan ja kotiimme Varsovasta, sekä sohvamme, jotka ovat maailman mukavimmat :-))

Lähes kaikkia huonekaluja olen maalannut, joko valkoisiksi tai mustiksi.

Viimeisessä kuvassa ovat minulle tärkeät kehykset/taulut, jotka edustavat meille tärkeitä maita; Indonesiaa, Malesiaa ja Thaimaata.

Osa tavaroistamme on pakattu seitsemänkin kertaa ja lähetetty matkaan rekan tai laivan kyytiin välillä yli valtamerten.
Toiset niistä ovat saaneet kolhuja ja niitä on korjattu,
nyt ne kuitenkin ovat täällä muistuttamassa minua mikä mistäkin ajanjaksosta elämässämme.

Nyt lopetan tämän jaarituksen :-))

ja ette ehkä jaksaneet 

tänne asti, mutta kiitos kuitenkin yrityksestä!

Kivan haasteen sain täältä: Colden Cupole-blogi,

kiitos.

Puoti on tämän viikon kiinni, koska minun on tehtävä hiukan uudelleenjärjestelyitä,

MUTTA

olen paikalla sovitusti, jos haluat tulla käymään, 

soita numeroon 

040 5494027

XX Päivi