INSPIRED BY NATURE

Pikkuisen on hidas täällä tuo nettiyhteys, sain kulumaan reilut kaksi tuntia, kun vastasin kommentteihinne ja latasin nämä kuvat tänne (monet, monet kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne). Yöllä pitänee seuraavaksi tehdä päivitys, luulen niin, ihan ajankäytön vuoksi. No, mutta tämä on nyt tärkeää, koska on syksy (kuten kaikki tiedämme...:-)) ja metsä täynnä ihania sisustuselementtejä (vaikkakin nyt märkiä rankan sateen vuoksi ja pohjoisessa jopa lumen).

Itse inspiroidun luonnon antimista; oksat, kävyt ja vielä  kasvejakin löytyy lehtineen, luonnon puu jne jne. Luonnonmateriaalit näyttävät niin kauniilta kotona ja on mukava saada edes pieni pala luontoa sisään. Vaihdoin tässä samalla olohuoneen maton lehmäntaljaan, koska se sopii nyt tähän omaan ''luonnonmateriaalit''- teemaani :-)) Luonnonnarusta tehty vanha mattoni löysi paikan ruokapöydän alla. 

Mietin täällä myös miten asettelisin taulut seinille ja mitkä taulut tulevat mihinkin ja päätin pysyä nyt lestissäni, enkä alkanut rönsyilemään, kuten tavallisesti. Mieheni aina tolkuttaa, että pitääkö kodista täyttää jokaikinen tyhjä kolo...ja ei tarvitse, ei tosiaankaan, mutta joskus niitä rakkaita esineitä vain on niin paljon :-)) 

Suloinen tyttäreni, Aino-Kaisa oli kesällä kerännyt minulle ihania kesäkukkia, prässännyt ne ja sain ne nyt viikonloppuna tuliaisiksi, joten päätin laittaa kuivakukat vanhoihin kehyksiin ja seinälle, kaunista ja herkkää minusta.(Hopeanväriset kehykset ruokailutilassa)

Sohvan päällä olevat taulut (valkoiset) edustavat minulle vuosiamme Kaakkois-Aasiassa. Vasemman puoleiset puukehykset ovat INDONESIAsta, kävimme tuolloin usein Balin saarella ja kehykset ovat sieltä. Keskimmäinen on puukehykset THAIMAAsta, vanhasta veneen laudasta valmistetut. Oikeanpuoleinen puolestaan on pala vanhasta jo puretusta MALESIAlaisesta talosta. 

Minusta sisustamisen idea piileekin juuri siinä vanhassa ja uudessa, modernissa ja vintagessa. Kodikkuuden tekee asujan omat muistoesineet, ne tärkeäksi koetut.

Viimeinen kuva on pala keittiöömme, jossa seinään nojaavat mm. vanhat leikkuulaudat.

Näin sitä kotia muokataan ja rakennetaan pala palalta, tavara tavaralta ja pianhan se alkaakin näyttämään...jos nyt ei ihan valmiilta, niin ainakin melkein.

Mukavaa, suloista loppuviikkoa!

XX Päivi

WEEKEND

Hei, tämä on tällainen ''uutispäivitys''. Melkein kaikki pahvilaatikot on nyt siis purettu, ainoastaan makuuhuoneessa on muutamia ja Axelin huoneessa. Joitakin (lue: liian monia) tavaroita pyörii päämääräättömästi pöydillä, tuoleilla ja lattialla, ne vielä etsivät paikkaansa ja ne eivät ehkä tule koskaan löytämäänkään sitä... Oma makuuhuone on sikin sokin ja aamuisin on vaikea löytää puhtaita vaatteita. Olo on kuin olisi retkellä omassa kodissaanja nyt tämä retkeily voisi hyvin jo päättyä, Olen pääasiassa yksin täällä touhuillut ja työ on hidasta...Tänään kävin sitten siivoamassa lomakotiamme, kontallani jynssäsin keittiönlattiaa ja sormenpäät ovat nyt kaikista pesuaineista niin rutikuivat, että melkein tekisi mieli nuolaista niitä...''loppusiivous'' on työläs ja kaiken lisäksi ikävää puuhaa.

Kun tulin kotiin, laitoin pyykit koneeseen ja myöhemmin kuulin pyykinpesukoneen kuin hyvpähtelevän raskaasti kaveriaan rumpukuivaajaa vasten ja kun astuin huoneeseen, olisin tarvinnut kumisaappaat, sillä nyt on joku mennyt pieleen, koska vedet tulvivat lattialle, eivätkä lattiakaivoon. Huomenna olisi siis saatava putkimies paikalle ja tarvitaan myös sähkömies, koska sauna ei mene päälle ja sitten tarvittaisiin tietysti se taikuri, joka taikoisi minut johonkin rannalle lepäämään ja taikuri voisi siivota loput tavarat järjestykseen ja niille mahdollisille omille paikoilleen täällä. 

Olen aika poikki, joka lihasta särkee, hartiat ovat jäykät, enkä tänään ehtinyt Lumenen järjestämille pippaloille, joka tuntui todella ikävälle :-((.

Ensimmäisessä kuvassa on tyttäreni Aino-Kaisa, joka tuli miehensä kanssa lauantaina auttamaan putiikin tavaroiden purkamisessa. Oli ihanaa, syötiin ja nautittiin viiniä, kuunneltiin musiikkia ja työt sujuivat kuin tanssi :-)) Kiitos kullat!!

XX Päivi

P.S. Monet kiitokset kaikista kivoista kommenteistanne!!

WHAT A MESS

Täällä pahvilaatikoiden seasta teille kirjoittelen. Mies lähti tänään takaisin Varsovaan (varmaankin pakoon pahvilaatikkoarmeijaa :-)) ja minä saan oikein tosissani purkaa näitä tavaroita, jotta jossakin näkyisin. Olen ylpeä, sillä selätin parikymmentä laatikkoa tänään muun työn ohessa. Keittelen aina välillä kahvit ja kuuntelen poikani minulle asentamaa Spotifyta. Huomenna onneksi ystäväni tulee auttamaan, neljä kattä on tuplasti enemmän kuin kaksi :-))

Osa kuvista siis alakerrasta ja vuodekuvat yläkerrasta, joka on yhdistetty vieras/televisiohuone, kätevää.

Nyt taidan lähteä nukkumaan, leikkasin tässä jo upouudella veitsellä sormeeni, sottasin sitten verellä juuri pesemäni pussilakanan, joita silitin ja tietty join kahvia siinä samalla, niin eikö kahvikuppi pudonnutkin kädestäni sohvalle ja siitä vaalealle matolle ja lopulta Berliininmunkin hillot valuivat sille samaiselle lakanalle, jonka olin juuri putsannut...ai ai...

Muuten, minulle melkein tärkeintä on, että kaiken sotkunkin keskellä saan kukkasia maljakkoon ja tänään otin pihalta hennon vaaleanpunaisia Alppiruusuja, ne kukkivat taas!!! Tuli hyvä mieli.

Terkuin Päivi

ONE MORE NIGHT...

Tulimme juuri talolta, istun tässä lomakodissamme ja kirjoitan tätä päivitystä, mies pakkaa vielä astioita, mutta itse olen totaalisen poikki; särkee jalkoja, selkää ja olo on muutenkin vähän kuin ''piiskatulla''... Olenkin monta kertaa sanonut, että nyt tämä muuttaminen saa riittää. Laskimme miehen kanssa, että olemme aina jotakin muuttoa puuhanneet keskimäärin puolentoista vuoden välein alkaen vuodesta -95, joten voitte kuvitella, että nyt alkaa hiukan kypsyttämään :-))

On muuten niin jännittävää, kun samat omat huonekalut näyttävät aina erilaisilta eri ympäristössä. Nytkin kun sohvat saatiin paikoilleen, ihmettelen miten uudelta ja fressiltä kaikki näyttää. 

Tavaroiden purkaminen jatkuu varmasti ensi kuulle ja seuraavallekin... 

Mieheni tuli kahdeksi päiväksi muuttamaan, asentamaan television ja laittamaan seinälle sellaista, mikä vaatii poran käyttöä. Ihanaa kun on joku jakamassa vastuuta ja työtaakkaa. Huomenna aikaisin ylös ja ei muuta kun hommiin taas. Työ tuntuu loputtomalta ja pahvilaatikoiden rivistö käsittömättömän pitkältä.

Kun on jotenkin saatu koti asumiskuntoon, on vielä tyhjennettävä loput tavarat lomakodistamme ja siivottava se ja silloinhan mieheni ei enää olekkaan täällä auttamassa :-((. 

Betonitasoista keittiössämme tuli oikein hyvät, ne ovat sopivan rouhevat ja lämpimän harmaat, suorastaan rakastan niitä. Tasot tehtiin paikan päällä, kuten aikaisemmin jo kerroinkin. Siinä ne nyt köllöttelevät kaikessa komeudessaan kaappien päällä, kiloja kertyy useampi sata...

Vielä yksi yö lomakodissa ja sitten seuraavana yönä nukutaankin uudessa vanhassa kodissa.

Kuvailen pikkuhiljaa kodin kuntoon saattamista...

Nauttikaa alkavaa viikosta...

XX Päivi