Hei,
oma muuttolintuni, pieni ja eksoottinen, saapui taas luokseni pari viikkoa sitten kesän viettoon
ja olen siitä iloinen joka päivä.
Vaikka kerään mustia pitkiä hiuksia kasoittain lattioilta, vaikka viemärit ovat mennä tukkoon niistä, joka puolella on nuoren neidin tavaroita; on pulloa ja purnukkaa,
niin olen niin onnellinen, että hän on täällä.
Kun menen yläkerran makuuhuoneeseen, siellä hän tuhisee, pitkät hiukset levällään tyynyn päällä.
Silloin minut valtaa rauha, pikkuinen on täällä.
Nuorimmaisestaan sitä haluaa pitää kiinni.
Matildahan palaa kesän lopulla jatkamaan koulunkäyntiään Varsovaan ja aloittaa nyt kaksivuotisen IB-lukion kansainvälisessä koulussa.
Olemme pyrkineet tapaamaan joka kuukausi, joko Varsovassa tai Suomessa. Kaikki lomathan lapseni viettää täällä Suomen kodissamme; lokakuussa on ensimmäinen breikki kesäloman jälkeen, sitten joulukuussa kolmen viikon loma, helmikuussa hiihtolima, pitkä pääsiäisviikonloppu ja sitten huhti-toukokuun vaihteessa kevätloma ja jälleen juhannuksen tienoilla alkava kesäloma. Lomien välissä minä lennän Varsovaan, jotta saadaan päivitettyä tärkeät asiat ja nuoren naisen vaatekaappia.
Meillä asuu mieheni työmatkojen vuoksi Varsovan kodissamme toinenkin nuori nainen, joka toimii tavallaan au pairina ja katsoo 'isosiskon' lailla Matildan perään, kun mieheni matkustaa.Ilman häntä, tästä järjestelystä ei tulisi mitään.
Perheissä eletään monellakin tapaa. Nykyaikana, kun maailma on tavallaan kutistunut sosiaalisen median ja hyvien, sekä nopeiden matkustusyhteyksien vuoksi, saattaa perhe levittäytyä Suomen ulkopuolellekin. Miksi meillä on sitten päädytty tähän ratkaisuun?
Aikoinaan muutimme pois Suomesta mieheni työn perässä ja koska lapset ovat käyneet vuosia kansainvälistä koulua englannin kielellä, tuntui luontevalta jatkaa hyväksi koettua ja tutuksi tullutta koulutietä.
Ulkosuomalaisena voi joskus olla rankkaakin, koska ystävät muuttavat toisiin maihin perheidensä työtilanteiden mukaan, on Matilda ollut onnekas, sillä hänellä on ollut sama amerikkalainen ystävätär jo monta vuotta samalla luokalla ja tilanne jatkuu toivottavasti kaksi seuraavaa vuotta.Tytöt ovat toistensa parhaita ystäviä ja Lily on käynyt pariin otteeseen Suomessakin.
Nyt ei kuitenkaan tarvitse miettiä vielä kouluasioita, vaan nautitaan Suomen kesästä ja yhdessäolosta.
Hienoa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!!
XX Päivi
Onneksi on kesä ja loma! Nauttikaa yhteisestä ajasta, säilökää talven varalle kivoja kesämuistoja :) Nykyään jokainen perhe voi onneksi räätälöidä omalle elämälleen sopivan tavan elää. Just saattelin hiukan haikein mielin kuopuksen huomenna alkavalle armeija-taipaleelle. Niin se elämä kulkee ja irti on vaan päästettävä, vaikka on just niinkuin sanoit, että nuorimmaisestaan sitä haluaa pitää kiinni. <3
VastaaPoistaHaikeaahan se on, meillä pojista nuorimmainen olisi voinut ikänsä puolesta (s.-96) lähteä tänä vuonna armeijaan, mutta se lienee edessä ensi vuonna.
VastaaPoistaTsemppiä sinne äidille!
XX
Täällä sitten sulle todellinen "kohtalotoveri", ja vaikka tilanne ei tietenkään se ihanin vaihtoehto ikävän kannalta, on hienoa että tosiaan vertaistukea on lähimailla :) Onneks Varsova niin lähellä, kun Boston vähän kaukana :-/
VastaaPoistaJoskus elämässä pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät sydämen kannalta tunnu hyviltä, mutta järjen kannalta kyllä :-))
PoistaXX
Hupsis... mihinköhän edellinen kommenttini katosi..? Mutta niin siis minunkin esikoiseni muuttaa kuukauden sisällä muutaman sadan kilometrin päähän. Ihan pikkuisen sydäntä raastaa - mutta juuret ja siivethän me lapsillemme annetaan. On ihana nähdä, miten he pärjäävät maailman tuulissa!
VastaaPoistaKllähän se sydäntä raastaa, se on selvä. Tsemppiä sinne!!
PoistaXX
I certainly agree to some points that you have discussed on this post. I appreciate that you have shared some reliable tips on this review.
VastaaPoista