MOTHERHOOD

Hei,

Äitienpäiväkin tuli ja meni.

Äitinä oleminen on minulle yksi keskeisimmistä asioista maailmassa tai oikeastaan keskeisin.

Sehän on päivänselvää, että jos on viisi lasta perheessä, 

niin äitiydeltä ei voi välttyä. 

Minähän olin melko nuori saadessani ensimmäisen lapseni

ja lähes koko elämäni joku lapsista on ollut pieni.

Tämä on nyt aikaa elämässäni, kun taakse on jäänyt se hirveä, välillä jopa painajaismainen huoli lapsista, sillä tiedän, että nyt siivet jo kantavat, vaikka nuorimmainen elääkin vielä kiihkeää teiniaikaa.

Sopivasti juuri luen tässä toistamiseen Suvi Aholan kirjaa;

Kamala, ihana

ÄITI

Sen alkusivuille on joku lapsistani aikoinaan piirrellyt niitä hauskoja kuvia ihmisistä, joilla kädet ja jalat lähtevät suoraan päästä, silmät ovat isot pallukat ja naurava suu...:-))

Olen muistellut myös omaa äitiäni,

joka oli tietenkin se maailman ihanin äiti;

rakastava, hyväksyvä, tukeva

ja aina läsnä kun tarvitsin häntä.

Äitini opasti minut siihen, että ihmisen on itse pidettävä itseään arvokkaana ja tarpeeksi hyvänä.

Niinkuin senkin, että jokainen äiti on omalle lapselleen se paras ja riittävä äiti.

''Tule minun syliini , sanoi Muumimamma. Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni.''

- Tove Jansson: Taikurin hattu

Ihanaa alkanutta viikkoa!!

XX Päivi