maanantai 30. marraskuuta 2015

SHE IS THE REASON...





Hei,

terveiset täältä Varsovan kodistamme.
Eilen ja tänään täällä on juostu ostamassa ensimmäisiä joululahjoja (melkein siis pakko oli juosta, että ehti käydä kaikki ne kaupat läpi, jotka piti...ensin Matildan kanssa ja sitten vielä yksin.)

Kyllä on hankalaa kun käyn täällä tavallaan enää kyläilemässä
ja mieheni jättää autonsa minulle noiksi päiviksi...
nyt sekoilen sanoissa, siis hankalaa ei ole se, että minulla on auto käytössäni, vaan se, etten osaa sitä kunnolla ajaa ja koska en myöskään enää vakituisesti kurvaile täällä ja näissä liikenneruuhkissa,
niin on kuulkaa melkoisen jännittävää ajella minulle vieraalla autolla, koska välillä liikenne on aika mielipuolista täällä.

Tänään lähdin talon edestä, kun sitten kauhukseni huomasin, että jonkinlainen tietyö oli edessäni ja tilaa ajaa kahden auton välistä oli todella minimaalisesti.
No, ystävällinen nuori mies näyttämään, että tule, tule vaan, kyllä mahtuu,
avasin oven (koska en siinä kiireissäni edes saanut oikeaa ikkunaa auki, vaan takaikkuna aukesi) ja kokeilin olisiko englanti yhteinen kieli ja selitin, etten yksinkertaisesti uskalla ajaa pienestä raosta.
Pojat pyysivät peruuttamaan,
 en sitten osannut myöskään peruuttaa...
syy oli siinä, että takanaikkuna oli aivan märkä, enkä 
kyennyt näkemään mitään ja en osannut laittaa takaikkunan pyyhkijää päällä, että ihan kiva oli istuskella siinä autossa pääsemättä eteen tai taakse.
No, nämä pojat olivat huumorimiehiä ja ymmärsivät äitinsä ikäistä naista, sekä siirsivät toisen autoista sivummalle, jolloin minä pyyhälsin ohi jäljelle jääneellä arvokkuudella.

No, joululahjojakin löytyi,
täällähän on kauppoja, joita ei meilä Suomesta löydy
ja nuoriso ei ehkä kuitenkaan halua kaikkia lahjojaan äidin kaupasta :-))

Tapasin päivällä myös minulle rakkaan puolalaisen ystävättäreni
ja kävimme yhdessä syömässä.

Syy, miksi olen täällä, ei kuitenkaan ole jouluostokset,
eikä ystävät,
vaan tuo kuvassa oleva kultamme,
ihana ''pieni'' tyttömme <3.

Lennän huomenna illalla takaisin kotiin,
Axel on kiitettävästi hoitanut Beaa, joka leikattiin perjantaina, mutta se on sitten oma stoorinsa.
Kauppaa pitää auki nyt ihana nuori opiskelijanainen,
joka on harjoittelemassa liikkeessäni ja pianhan minäkin olen siellä taas.

Hyvät alkaneet viikot!

XX Päivi

10 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa kyllä jännältä tuo vieraassa paikassa tietyömaalla yhteisen kielen jne löytäminen. Loppu hyvin kaikki hyvin <3

    Onnellisia joulukuun hetkiä teidän perheelleenne ja turvallista kotimatkaa tänne Suomeen :)

    VastaaPoista
  2. Olipa tilanne... tuli mieleen eräs Ranskan matkamme, jossa olimme autolla asfaltointitietyömaalla vuoren seinämät toisella puolella ja asfaltointiautot toisella puolella. Siinä kädet käivät autoja vekslattiin ja matka jatkui :)). Mukavia päivä sinne Varsovaan. / t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa vaaralliselta ja pelottavalta, sellaistahan se autoilu välillä on :-))
      XX

      Poista
  3. Siis apua - kuulut juuri niihin autoilijoihin, jotka eivät tunne auton mittoja, harva "pikkuauto" on rekan mittainen.
    Olen pahoillani tästä kommentista, mutta kaltaisiasi autoilijoita kyllä riittää. Joo ja pointtisi puolison autosta tuli selväksi, mutta sittenkin kärsin ko "rodusta". Nim. nainen joka tietää kyllä autonsa mitat - iloa ja varovaisuutta ajeluun.....Hugs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha, en tiedä mihin rotuun kuuluun ja olen kyllä tottunut isoihin autoihin, koska olen ajanut mm. Bangkokin ruuhkissa tila-autoa, jollainen meillä aina oli perheen suuruuden vuoksi. Varovaisesti on nyt kyllä ajeltu, helpottaa sitten Suomessa, koska oma auto alla ja liikennekulttuuri rauhallisempi kuin täällä Puolassa. :-))
      XX

      Poista
  4. Everything is beautiful in infinite colors white
    :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...