sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

MONDAY, TUESDAY...









Hei,

oma muuttolintuni, pieni ja eksoottinen, saapui taas luokseni pari viikkoa sitten kesän viettoon
ja olen siitä iloinen joka päivä.
Vaikka kerään mustia pitkiä hiuksia kasoittain  lattioilta, vaikka viemärit ovat mennä tukkoon niistä, joka puolella on nuoren neidin tavaroita; on pulloa ja purnukkaa,
niin olen niin onnellinen, että hän on täällä.

Kun menen yläkerran makuuhuoneeseen, siellä hän tuhisee, pitkät hiukset levällään tyynyn päällä.
Silloin minut valtaa rauha, pikkuinen on täällä.

Nuorimmaisestaan sitä haluaa pitää kiinni. 
Matildahan palaa kesän lopulla jatkamaan koulunkäyntiään Varsovaan ja aloittaa nyt kaksivuotisen IB-lukion kansainvälisessä koulussa.

Olemme pyrkineet tapaamaan joka kuukausi, joko Varsovassa tai Suomessa. Kaikki lomathan lapseni viettää täällä Suomen kodissamme; lokakuussa on ensimmäinen breikki kesäloman jälkeen, sitten joulukuussa kolmen viikon loma, helmikuussa hiihtolima, pitkä pääsiäisviikonloppu ja sitten huhti-toukokuun vaihteessa kevätloma ja jälleen juhannuksen tienoilla alkava kesäloma. Lomien välissä minä lennän Varsovaan, jotta saadaan päivitettyä tärkeät asiat ja nuoren naisen vaatekaappia.

Meillä asuu mieheni työmatkojen vuoksi Varsovan kodissamme toinenkin nuori nainen, joka toimii tavallaan au pairina ja katsoo 'isosiskon' lailla Matildan perään, kun mieheni matkustaa.Ilman häntä, tästä järjestelystä ei tulisi mitään.

Perheissä eletään monellakin tapaa. Nykyaikana, kun maailma on tavallaan kutistunut sosiaalisen median ja hyvien, sekä nopeiden matkustusyhteyksien vuoksi, saattaa perhe levittäytyä Suomen ulkopuolellekin. Miksi meillä on sitten päädytty tähän ratkaisuun?
Aikoinaan muutimme pois Suomesta mieheni työn perässä ja koska lapset ovat käyneet vuosia kansainvälistä koulua englannin kielellä, tuntui luontevalta jatkaa hyväksi koettua ja tutuksi tullutta koulutietä.

Ulkosuomalaisena voi joskus olla rankkaakin, koska ystävät muuttavat toisiin maihin perheidensä työtilanteiden mukaan, on Matilda ollut onnekas, sillä hänellä on ollut sama amerikkalainen ystävätär jo monta vuotta samalla luokalla ja tilanne jatkuu toivottavasti kaksi seuraavaa vuotta.Tytöt ovat toistensa parhaita ystäviä ja Lily on käynyt pariin otteeseen Suomessakin. 

Nyt ei kuitenkaan tarvitse miettiä vielä kouluasioita, vaan nautitaan Suomen kesästä ja yhdessäolosta.

Hienoa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!!

XX Päivi

lauantai 4. heinäkuuta 2015

FUNERAL













There is freedom waiting for you,
on the breezes of sky
and you ask
'What if I fall?'

Oh but my darling, what if you fly?

         -Erin Hanson

Olin juuri lukenut tämän suloisen runon, kun kuulin pienten 
siipien kahinaa täällä sisällä kotonamme.
Kysyin lapseltani, olisiko lintu lentänyt vahingossa sisään avoimesta ikkunasta...
ei, lintua ei näkynyt, kunnes pari tuntia myöhemmin
menin yläkertaan ja siellä se istui tuolin selkänojalla, 
tämän kevään poikasia, uskoisin.

Mitä tehdä, miten saisimme tuon pienen otuksen ohjattua takaisin ulos ja kesätaivaalle...
emme saaneet.
Pikkuinen lensi päin yläkerran ikkunaa ja kopsahti siitä alakerran lattialle.
Pientä elvytystäkin yritettiin, mutta se ei tuonnut lintua enää takaisin...niin hento on näiden pienten olioiden elämänlanka.
Laitoimme linnun pehmustettuun laatikkoon ja 
hautasimme takapihalle.
Kyllähän se tuntuu surulliselta, vaikka kyseessä onkin vain pikkulintu.

XX Päivi

P.S. Suloista viikonloppua!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

SOMETHING TO DO









Kyllä,
pientä remonttia ja huonekalujen rakentamista, sekä
tuunausta.
Mieheni rakensi paksuista raakalaudoista pöytälevyt 
ja minulle jäi sitten se maalaus ja tietty suurimpien tikkujen irroittaminen.

Alimmissa kuvissa hiukan seinäkaapin maalausta.

Nyt siis valmistellaan uutta kauppaani, joka toimii
samalla minun ''kakkosolkkarinani'', 
jonne mieluusti otan vastaan 
vieraita. 
Mitä minulla on sitten tarjota;
ainakin viihtyvyyttä,
jotakin persoonallista,
esteettisyyttä,
mielihyvää
ja kivoja fiiliksiä,
sekä tottakai kauniita tuotteita.

Autotallissamme on jo osa tuotteista,
jotka ovat saapuneet ja paljon
on vielä tulematta;
hiljaa hyvä tulee.

Yritän raivata tässä vielä kotiamme,
koska aiemminhan kauppa tahtoi levitä kotimmekin puolelle.
Sunnuntaina nimittäin saan tänne muutamaksi yöksi todella mieluisan vieraan.
Ruotsalainen ystäväni on tulossa luokseni (minulla on täällä hymy leveällä).
Tutustuin Annaan asuessamme Thaimaassa vuosia sitten ja hän asuu siellä edelleenkin perheineen, vaikka viettääkin aina kesänsä Gotlannissa josta kotoisin.
Olemme viimeksi tavanneet Visbyssä kun olin kyläilemassa hänen luonaan muutama vuosi sitten.
Olen huisin iloinen, voitte uskoa!

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!!
XX Päivi

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

MIDSUMMER

































''Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen...
Metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin...
Kalliolle kokko kohoaa, 
kunhan yö nyt ennättää...
räiskytellen kokko palavi, 
kesäyöhön sammuvi.''

Juhannus ei ole ollut minulle mitenkään erityinen juhla aikoinaan.
Nuorena en ollut innostunut juhannusfestareista, enkä telttailustakaan.
Vietin yhden juhannuksen ystävien kanssa saaressa telttaillen sateessa ja kylmässä säässä ja vannoin, että se telttaretki jää viimeisekseni ja jäikin. Hui, muistan vieläkin, kuinka istuimme surkeina ja vaatteet märkinä vuotavassa teltassa ja manasimme ilmojen haltioita.

Olen nuoruudessani viettänyt myös yhden juhannuksen festarihumussa nukkuen autossa ja sekin kokemus on jäänyt mieleen jotenkin ikävänä.
Leirintäalueella oli aikamoinen mekkala, eikä nukkumisestä tullut mitään, itselläni oli vuosisadan heinänuha ja nenä vuoti kuin olisi hanan avannut. Kuljin vessapaperirulla mukana ja lopulta vessapaperista tehdyt tamponit sieraimissa.
Kesäyön taika oli kaukana :-)).

Kun omat lapset olivat pieniä, vietin juhannuksen usein heidän kanssaan
kaupungissa ilman sen kummempia juhannusrituaaleja,
koska mieheni aloitti tavallisesti loman vasta heinäkuussa ja oli kaukana toisella puolella maapalloa. Välillä sitä istuttiin korvakipuisen lapsen kanssa terveysasemalla juhannusaattona jne.
Silloinkin taika oli jossakin muualla.

Nyt viime vuosina juhannuksen taika ja tunnelma on jälleen alkanut löytymään, kiitos tyttäreni ja hänen perheensä.
Kokoonnumme yhteen pienemmällä porukalla ja mukana on aina oma enoni, meidän perheestä enää nuorimmainen lapsemme, sekä tyttäremme perhe. Kolme poikaamme viettävät yleensä juhlansa ''poikamiesten'' tapaan, vanhin useimmiten työn parissa.
Haaveilen siitä, että jonakin kesänä olemme kaikki yhdessä; lapsemme ja heidän valittunsa ja silloin lauletaan ja kunnolla, sekä karkeloidaan juhannuskoivujen ympäröimänä.
Tietysti ilmoilla on kesäyön juhlassa suuri merkitys,
mutta kyllä sen voi viettää toppatakissakin, kun oikein haluaa :-))

Katsoessani muutamia edellisvuoden juhannuskuvia, tunnen sen ihanan fiiliksen mikä silloin oli, tässä muutama vanhempi kuva ja tunnelma...
kyllä se taikakin on siellä ja vahvasti.






Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!!

XX Päivi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...