perjantai 5. helmikuuta 2016

COPENHAGEN












Hei,

pari päivää Kööpenhaminassa piristi kummasti. Olen ollut kaupungissa viimeksi tyttösenä.
Oli samalla mukava viettää aikaa ystävän kanssa, kuljeskella kaupungilla, käydä syömässä, kahvilla, nauttia lasillinen viiniä.
Kaupunki on hyvin viehättävä ja ihmiset ystävällisiä, 
eikä lunta tietenkään ollut missään,
joskin tuuli oli viedä tukan päästä.

Toisen päivän vietimme messuilla ihastellen tyylikkäitä ihmisiä ja tulevan syksyn muotia.
Kahden viimeisen kuvan perusteella voisi kuvitella, että kysymyksessä olivat sisustusmessut, eivätkä muotimessut...
Syksyllä sitten puetaan päälle ruskeaa; ruosteisena ja vaaleana ja sitä höystetään sinisellä, sekä vihreällä.

Kauppaa täällä piti auki poikani ja hoiti hommansa hyvin,
minähän voin tästä lähteä minne vain, milloin vain :-))

No, on kyllä ihanaa olla taas kaupalla, kun kaikkea uuttaa tulee ovista ja ikkunoista ja sitten on vielä tietty...
ihanat asiakkaat, ihanat naiset.

Viikonloppuna laitan kotiin muuten jo pääsiäisen, meillä nimittäin kuvataan maanantaina...ihan täällä kotona, rakastan pääsiäistä ja odotan sitä jo innolla, uskokaa tai älkää.

Nauttikaa viikonlopusta!
XX Päivi

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

JUST PLANNING








Hei,

tämä on jo ihan anteeksiantamatonta, että melkein kokonainen viikko ehti vierähtää tässä päivitysten välissä.
Se on kuulkaa tämän tammikuun vika, uskokaa vain.
Tammikuu on tahmea ja siksi en olekkaan saanut mitään aikaiseksi,
onnekseni se nyt päättyy...anteeksi vain tammikuu,
mutta ilomielin toivotan helmikuun tervetulleeksi.
Ajatelkaa kuinka kaunis nimikin kuukaudelle on annettu:
helmikuu...se ei voi silloin olla muuta kuin ihana kuukausi.

Olenkohan tullut vanhaksi,
en viitsisi nimittäin lähteä mihinkään kotoa.
Lähteminen tuntuu hankalalta (masennuksen oire, ajattelee nyt joku tai voisiko sen laittaa laiskuuden piikkiin). Suunnitelmissani lähden kuitenkin mihin vain ja milloin vain.
Voin kertoa, että kun lähtemisen vaikeus on voitettu
on yleensä aina mukavaa ja olen iloinen, että lähdin.

Kotona aika ei koskaan käy koskaan pitkäksi,
aina on puuhaa niin paljon, ettei vuorokauden tunnit riitä,
enkä puhu nyt kodin siistinä pitämisestä, johon kyllä saisi aikaa tuhraantumaan, vaan kaikesta ihanasta mielekkäästä tekemisestä ja varsinkin siitä tekemisen suunnittelusta, se vasta ihanaa onkin.
Suunnitteluvaihe on melkein sitä parasta, kun mitään ei ole vielä päätetty, eikä tehty, kaikki on tavoiteltavissa ja saatavilla, kaikki on mahdollista. Mikään ei ole myöskään vielä mennyt pieleen, vaan omissa suunnitelmissa kaikki onnistuu. 
Sehän on vähän kuin kevät ennen kauan odotettua kesää...
kevät voisi jatkua pidempään, koska juuri se kesän tulo tekee keväästä niin ihmeellistä,
tai sitten joulun odotus ja valmistelu on melkein parempaa kuin itse joulu, joka vain suhahtaa ohi.
No tämä on tällaista jaarittelua, jonka lopputulema on se, että
kaikki tekeminen vaatii ihanaa ja vallatonta suunnittelua...
matkat, sisustaminen, ajankäyttö yleensäkin.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty/ Well planned is already half done

Kotona kysymys on jokapäiväisistä arjen pienistä suunnitelmista,
jotka tuovat iloa elämään.
Kuten vaikka, että huomenna lähden hakemaan oksia maljakoihin tai
suunnittelenkin koko viikon ruokalistan 
tai mistähän tekisin seuraavan blogipäivitykseni.

Ihanaa alkavaa viikkoa,
sekä ihania suunnitelmia!

XX Päivi


maanantai 25. tammikuuta 2016

FOR YOUR SKIN






Hei,

Suomessa jos missä tarvitaan hyvät ihonhoitotuotteet. Talvikausi on haasteellinen iholle; pakkasilma ja keskuslämmitys kuivattavat ihoa.
Itse olen käyttänyt toistakymmentä vuotta Lumenen tuotteita ja ne ovat jollakin lailla suorastaan hellineet ihoani kaikissa olosuhteissa,
 myös asuessamme kuumassa Aasiassa, jossa ihoni altistui auringolle jatkuvasti. 
Bangkokissa ja Jakartassa ihoni altistui vuosien aikana lisäksi ilmansaasteille.

Olen polttanut ihoni moneen kertaan auringossa jo ihan nuoresta pitäen, silti se ei ole jättänyt minua pulaan nyt vanhemmalla iällä
ja uskonkin, että säännöllinen ihonhoito on ollut pelastukseni.
Nuorena paahdettiin alppilampulla naama punaiseksi,
kesät maattiin rannalla tai saaren kallioilla tavoitteena kunnon rusketus.
Iho parkani on kupruillut ja kuivunut ja
siksi olen yrittänyt hoitaa sitä säännöllisesti, sen olen velkaa iholleni. 

Lumene antoi kokeiltavaksi Apteekista saatavan Lumene LAB-perheen
syväkorjaavan ja tehokosteuttavan tiivisteen ikääntyvälle iholle,
aivan fantastinen tuote. 
Käytän päivävoidetta samasta tuoteperheestä.
Voin suositella näitä tuotteita lämpimästi ja käsi sydämellä.

Olen nyt kokeillut myöskin ihan uutta heleyttävää ja silottavaa tiivistettä (kuvan oranssi pullo)

Kaikille löytyy varmasti sopiva tuote ikään katsomatta.
Omat tyttäreni käyttävät Lumenen tuotteita ja minusta on hauska katsoa, kun he mieluiten kaikista tarjolla olevista tuotteista valitsevat sen merkin mitä ovat nähneet minun käyttäneen vuosien varrella.


Tiivisteen ja päivävoiteen lisäksi käytän
myöskin värillistä voidetta tasoittamaan ihon väriä, eikä sitä tarvita kuin hiukan, eikä suinkaan ihan koko kasvojen alueelle. 
Ei pidä myöskään unohtaa silmänympärysvoidetta.

Aika pienillä asioilla voi luoda itselleen arjen luksusta, eikä siihen tarvita suuria seteleitä.
Ihon hoito on varmasti yksi niistä.

Ha ha, kuvan keitto nyt ei millään lailla liity ihon hoitoon.
Päätettiin hakea Espoon Soukassa olevasta pienestä, entiseen kukkakioskiin perustetusta thaimaalaisesta ruokapaikasta ruokaa,
kuvassa on Tom Yam Kung, lempparikeittoni (sopii muuten tuon oranssisen pullon pariksi hyvin :-))

Lisää ihonhoitojuttuja tulossa.

XX Päivi


perjantai 22. tammikuuta 2016

SPRING IN MY MIND

















Hei,

en voi sille mitään, mutta tunnen jo kevättä rinnassani...
Kuvat ovat kaupaltani ja pikkuhiljaa kevät saapuu
kauppaani ja täyttää sen, sekä herättää minussa tuon uinuvan kaipauksen...
Kyllä se vaan on ihanaa.
Ihminen on kai luotu siten, että on aina hyvä olla jotakin odotettavaa.
Nyt monet ehkä ajattelevat, että on se kumma naikkonen, kun ei voi nauttia tästä kauniista talvesta joka meillä nyt on...
ja on muuten vielä aika pitkään,
mutta minkä kevään lapsi itselleen voi ja antakaa minun nyt hiukan leijua,
kyllä se tästä. Fiilistelen vähän.

Me kauppiaathan elämme vähän etuajassa.
Ensi kuun alussa menen ostamaan syksyä sisään,
suunnitteilla on myös lähtö Kööpenhaminaan katsastamaan syksyn muotia ja inspiroitumaan,
näin se menee.
Ystäväni sanoi, että kyllä talvi on pukeutumisasia,
kun on oikeat varusteet...
mutta uskallan väittää, ettei se ole pelkästään näin.
Vaikka itselläni olisi kolme toppatakkia päällekkäin ja viidet välihousut, niin silti talo kylmenee, putket jäätyy, autot takkuilevat, koira ei tee pissiä ulos, kun tassut jäätyvät.
Töistä tultuani, laitan ensimmäisenä takkaan tulet, sekä aamulla heti herätessäni.

Olen saanut onnekseni viettää kymmenen lämmintä vuotta Kaakkois-Aasiassa asuessamme siellä, jossa ilma oli kuin lehmän henkäys
ja lisäksi vielä melkein viitisen vuotta Varsovassa, joka on hiukan etelämpänä kuin tämä nykyinen rakas kotikaupunkini.

Älkää silti minua hylätkö, vaikka tässä vielä montakin kertaa manaan tätä kohtaloani syntyä tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle,
luulen, että minun oli tarkoitus syntyä Italiaan tai jonnekin niille main,
mutta jotakin meni vikaan...

Kaikesta huolimatta suloista viikonloppua teille ihanat lukijat!

XX Päivi

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

CUP OF COFFEE









Hei,

tarvitsen ympärilleni seesteisyyttä.
Se vain täytyy löytää pienistä asioista.

''Hienoimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin upeaa
tai jännittävää,
vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä ja
jotka soljuvat yksitellen,
 mutkattomasti kuin helmet nauhaan.''

Seesteisyyttä
 ovat minulle tietyt äänet tai
sitten täysi äänettömyys, hiljainen hetki.
Värit tai värittömyys.
Kun katson näitä lempivärejäni , niin eiväthän ne oikeastaan ole edes värejä;
vaaleaa harmaata, tummaa harmaata,
beigeä, vaalean ruskeaa, valkoista, mudan väriä, maitokahvia jne.
Tästä voisi päätellä , että olen melkoisen ''väritön'' ihminen.

Kauneuden ja hyvän olon voi löytää yllättävän läheltä,
joka päivä. 
Pieni kahvihetki päivän kiireiden keskellä...

Nautitaanko pienistä asioista ja
ollaan iloisia, onnellisia, viehtyneitä,
hauskoja, kohteliaita, nauravia, hymyileviä, pilke silmässä,
aina kun vain voimme.

Menen nyt nauttimaan kupillisen kahvia, sillä tuosta kuvan kahvikupillisesta on jo monta tuntia.
Istun vain ja haaveilen...

Ihanaa loppuviikkoa!

XX Päivi

torstai 14. tammikuuta 2016

SLEEPING TIME













Hei,

kyllähän oma sänky vie voiton vai kuinka.
En aio tässä nyt kuitenkaan kertoa sängystämme, enkä sen paremmin makuuhuoneestammekaan, ne tarinat on jo kuultu.
Ajattelin kirjoittaa nukkumisesta ja unettomuudesta.
Nukkuminenhan on ihanaa; illalla peiton alle kaivautuminen ja mukana hyvää lukemista. Vaikka olisinkin väsynyt, tarvitsen jotakin luettavaa, joka kyyditsee minut unten maille. 
On suhteellisen helppoa nukahtaa...
mutta sitten toisinaan herään kolmen jälkeen ja alkaa
pyörimisvaihe, uni on karannut jonnekin, vaikka väsymys painaa.
Mieleen tulevat pienimmätkin epäkohdat, jotka sitten paisuvat megaongelmiksi ja niitä alkaa tulla mieleen kuin liukuhihnalta.
Siinä ei paljon auta lämmin maito tai lampaiden laskeminen.
Olen yrittänyt myöskin omaehtoista
rentoutusta, johon kuuluu pään tyhjentäminen kaikista mahdollisista ajatuksista.
Toisinaan sytytän valon ja luen hiukan kunnes kirja/lehti putoaa kädestä.

Olen ollut huippunukkuja aiemmin.
Mieheni kateellisena kertoi minun nukkuvan paikallani
lähes liikkumatta koko yön, kun illalla asetuin vasemmalle kyljelleni, niin heräsin aamulla samalta kyljeltä, mutta sitten tapahtui jotakin...
olisiko se ikä??
On tutkittu, että eniten unettomuudesta kärsivät 40-50 vuotiaat naiset.
Näin ollen huonoa nukkumista ei voi suoraan yhdistää menopaussiinkaan,koska ikähaarukka olisi silloin korkeampi.

Minä siis olin meidän perheessä pitkään se 
''hyvä nukkuja''.
Mieheni nukkuu huonohkosti ja lyhyitä yöunia,
myös 25-vuotias poikamme nukkuu huonosti, eikä tahdo saada unenpäästä kiinni.

Minua vaivasi pitkään tolkuton päiväväsymys ja kerran nukahdin sohvalla kesken puhelun, oma tytär puhelimen toisessa päässä.
Tutkimusten jälkeen sain diagnoosin:
uniapnea.
Hoidoksi suositeltiin maskia norsun kärsällä,
ylipainehengityshoitoa
kone puhisee vieressä niin kovaa, että varmasti ei saa nukuttua ja hengityskatkosten aikana työntää ylipaineella ilmaa.
Miettikääpä miltä sitä näyttää kun on maski naamalla, josta lähtee letku, kuin kärsä.
Eihän siitä mitään tullut, kun yksi lapsistani näki laitteen ja maskin kärsineen naamallani, niin poika kiemurteli naurusta lattialla.
Jotkut ovat käyttäneet laitteesta nimeä ''makuuhuoneen turma'', joten  hyppäsin autooni ja palautin koneen takaisin sairaalaan.
Kuorsaan ja korisen toisinaan yöllä, välillä taas mieheni, 
ja pärjätty on :-)). 

Sanotaan, että unettomuuden syitä voivat olla jännittyneisyys, ahdistuneisuus tai
huonot nukkumistottumukset.
Nyt on tultu myös siihen tulokseen, että unilääkkeet eivät auta pitkäaikaisessa käytössä, vaan tulisi löytää muita hoitotapoja.

Unista saisi tähän pitkän tarinan. Itse vietän yöni milloin missäkin maassa, olen nuori, vetreä sekä uskalias. 
Milloin toimin eläintenhoitajana ja hoidokkini ovat tulitikkuaskin kokoisia kissoja ja koiria.
Toisinaan taas kiidän pitkin Euroopan moottoriteitä autolla, jossa ei toimi mikään muu kuin kaasupoljin.
Joskus unet ovat niin todentuntuisia ja mutkikkaitakin,
että mietin miten sellaisia tarinoita voi edes kehittyä.

Kohta lähden tästä katselemaan, minkälaisia tarinoita on tänä yönä tiedossa.

XX Päivi

P.S. Haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoitte edellistä päivitystä. Oli ihana lukea pieni pala teidän tarinaanne, kiitos.

<3 Päivi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...