maanantai 30. marraskuuta 2015

SHE IS THE REASON...





Hei,

terveiset täältä Varsovan kodistamme.
Eilen ja tänään täällä on juostu ostamassa ensimmäisiä joululahjoja (melkein siis pakko oli juosta, että ehti käydä kaikki ne kaupat läpi, jotka piti...ensin Matildan kanssa ja sitten vielä yksin.)

Kyllä on hankalaa kun käyn täällä tavallaan enää kyläilemässä
ja mieheni jättää autonsa minulle noiksi päiviksi...
nyt sekoilen sanoissa, siis hankalaa ei ole se, että minulla on auto käytössäni, vaan se, etten osaa sitä kunnolla ajaa ja koska en myöskään enää vakituisesti kurvaile täällä ja näissä liikenneruuhkissa,
niin on kuulkaa melkoisen jännittävää ajella minulle vieraalla autolla, koska välillä liikenne on aika mielipuolista täällä.

Tänään lähdin talon edestä, kun sitten kauhukseni huomasin, että jonkinlainen tietyö oli edessäni ja tilaa ajaa kahden auton välistä oli todella minimaalisesti.
No, ystävällinen nuori mies näyttämään, että tule, tule vaan, kyllä mahtuu,
avasin oven (koska en siinä kiireissäni edes saanut oikeaa ikkunaa auki, vaan takaikkuna aukesi) ja kokeilin olisiko englanti yhteinen kieli ja selitin, etten yksinkertaisesti uskalla ajaa pienestä raosta.
Pojat pyysivät peruuttamaan,
 en sitten osannut myöskään peruuttaa...
syy oli siinä, että takanaikkuna oli aivan märkä, enkä 
kyennyt näkemään mitään ja en osannut laittaa takaikkunan pyyhkijää päällä, että ihan kiva oli istuskella siinä autossa pääsemättä eteen tai taakse.
No, nämä pojat olivat huumorimiehiä ja ymmärsivät äitinsä ikäistä naista, sekä siirsivät toisen autoista sivummalle, jolloin minä pyyhälsin ohi jäljelle jääneellä arvokkuudella.

No, joululahjojakin löytyi,
täällähän on kauppoja, joita ei meilä Suomesta löydy
ja nuoriso ei ehkä kuitenkaan halua kaikkia lahjojaan äidin kaupasta :-))

Tapasin päivällä myös minulle rakkaan puolalaisen ystävättäreni
ja kävimme yhdessä syömässä.

Syy, miksi olen täällä, ei kuitenkaan ole jouluostokset,
eikä ystävät,
vaan tuo kuvassa oleva kultamme,
ihana ''pieni'' tyttömme <3.

Lennän huomenna illalla takaisin kotiin,
Axel on kiitettävästi hoitanut Beaa, joka leikattiin perjantaina, mutta se on sitten oma stoorinsa.
Kauppaa pitää auki nyt ihana nuori opiskelijanainen,
joka on harjoittelemassa liikkeessäni ja pianhan minäkin olen siellä taas.

Hyvät alkaneet viikot!

XX Päivi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

HELSINKI AIRPORT










Lensimme yhdessä mieheni kanssa Varsovaan lauantai-iltana
ja lennämme yhdessä takaisinkin alkuviikosta.
Meillähän on ''kakkoskoti'' Varsovassa,
koska mieheni asuu siellä nuorimmaisemme kanssa,
joka suorittaa lukiota amerikkalaisessa koulussa.
Olin töissä vielä lauantaina ja ihana ystävättäreni Leena
piti putiikkiani auki sunnuntaina.

Olen varmasti kertonut aiemmenkin, etten pidä lentämisestä, 
en sitten yhtään. On kuitenkin mukavampi lentää,
kun vierellä on tuttu ihminen, oma mies.

Aikoinaan asuessamme Aasiassa, lensin usein ilman miestäni pienten lastemme kanssa mantereen välisiä lentoja ja silloin tuntui, että koneessa sai hetken hengähtää, kun pienokaiset nukahtivat. Tavaraa oli aina valtavasti mukana ja piti pitää huolta, etteivät nallet, nuket ja unipeitot putoa pienistä repuista, kun juoksimme portille viimeisten kuulutusten saattelemina. Aina tuli kiire.
Nytkin pakkasin laukkuni viime minuuteilla
ja sitten mentiin.

Lauantaina tuuli puhalsi voimakkaasti,
joka lisäsi tietysti lentojännitystäni.Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kentällä meillä oli mukavasti aikaa. Kuvat ovat Helsinki-Vantaa kentältä, loungesta, aika tyylikäs tuo meidän kenttämme.

Otin mukaani lämmikkeeksi ihanan
Gauhar Shopin cashmere huivin, 
rakastan huiveja ja varsinkin tätä suloisen pehmeää, kevyttä ja ylellisen tuntuista huivia,
jonka Gauharin (http://www.gauharshop.com/) tytöt minulle lahjoittivat kokeiltavaksi, samoin kuin kauniit korvakorut.
Nyt olenkin miettinuyt, että pitäisiköhän ottaa muutamia huiveja kaupalle myyntiin, niin ihania ne ovat.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille teille! <3

XX Päivi

perjantai 27. marraskuuta 2015

LOHDUNKANTAJA








LOHDUNKANTAJA
on hyväntekeväisyyskorusarja.
Kyseessä ovat ne tärkeimmät:
LAPSET.
Suunnittelijoina ihanat naiset ja äidit;
Katja Snäll, sekä
Piia Hoffsten.
Lohdunkantaja korut on suunniteltu
Uuden Lastensairaalan hyväksi.
Koruissa näkyvät sairaalan koordinaatit ja 
ne on yksilöity omilla numeroillaan.
Ostaessasi korun (98€-110€), tuotto menee lastensairaalalle ja 
lähettämällä numeron, sekä yhteystietosi info-osoitteeseen liityt
Lohdunkantajien ketjuun.
Koruja on saatavilla Timanttiset-liikkeistä 
ympäri Suomen.

Itse viiden lapsen äitinä näen asian tärkeyden ja minusta 
tämä on ihana tapa liittyä Lohdunkantajiin
ja olla näin osa Uuden Lastensairaalan tarinaa.
Omista lapsistani neljä viidestä on ollut aikoinaan vauvoina hoidossa sairaalan valvontayksikössä, joku lyhyen aikaa ja joku hiukan pidemmän ajan, joten tiedän miten tärkeää on saada lapselle se kaikkein paras hoito,
sillä näissä pienissä ihmisissähän se meidän tulevaisuuteemme on. 

Lue lisää täältä

XX Päivi

P.S. Hiukan arkisempaan asiaan tässä lopussa. Muistutan, että monday TO sunday HOME-kauppa on auki nyt myös sunnuntaina 12-15
La ja su syksyn loput vaatteet myydään nyt puoleen hintaan,
tule hakemaan pehmeät paketit pukinkonttiin.

tiistai 24. marraskuuta 2015

WHERE IS THE SPIRIT OF CHRISTMAS










Istuin ja odotin, että tuntuisi joululta...
ei tuntunut.
Aurinko puski sisään ikkunoista ja oli villi tunne, kuin olisi
kevät.

Päätin siivota ja aloin imuroimaan, pesin lattiat, kuurasin kylpyhuoneen, menin ostamaan kukkia...
ja mitä kukkia,
no keväisiä tietenkin:
valkoisia Helmililjoja ja valkoisia Narsisseja.

Koristelin oksat pienin valkoisin paperikoristein;
kuusia, palloja, tähtiä, hiutaleita.

Ja miten ihanasti keväiset kaunokaiset sopivatkaan yhteen havujen, sekä oksien kanssa.

Asettelin vielä pöydille paperikuuset ja 
sytytin kynttilät, koska oli alkanut hämärtämään.

Nyt tuntuu jo ehkä pikkuisen joululta...

Ihanaa viikon jatkoa.

XX Päivi

P.S. Koristeita nyt myöskin kaupalla <3

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

I THOUGHT I HAVE FORGOTTEN...












 Hei

''Ja jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin liikkuttavan minua,
kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia...''

Jäin katselemaan kuvia vuosien takaa, en suinkaan sohvalle, vaan yläkertaamme Matildan huoneeseen.

Muistan kuinka asuessamme Thaimaassa saatoimme lähteä ajamaan lasten kanssa sunnuntaisin kohti läheistä kaupunkia. Soitimme Mamban cd:tä täysillä koti-ikävän kourissa ja lauloimme mukana. 
Axel pienenä poikana mietti mistä Noita-kuvista (...juutuin katselemaan noita kuvia) oli kysymys ja oliko kyseessä pääsiäisnoidat vai jotkut muut :-))

Tuli mieleen kaikki automatkat Kaakkois-Aasiassa asuessamme, kun ajoimme pitkiäkin matkoja esim. rantalomille ja
kuinka takapenkillä ei toisen varhaisteini-ikäisen jalka saanut koskettaakaan vieressä istuvan toisen samanlaisen jalkaa, tai muuten nousi mekkala... :-))

Tai kuinka automatkoilla leikimme kirjainleikkiä lasten ollessa pieniä siten, että tietyllä kirjaimella alkavia eläimiä piti kunkin vuorollaan luetella.
Muistan aina, kun Aino-Kaisa antoi vinkkejä K-kirjaimella alkavasta eläimestä: ''Pitkä, karvaton, kiemurtelee''... ja reipas pikkuveli siihen kirkkaalla äänellä antoi vastaukseksi: ''Piikkisika''. 
Tämä on meillä vieläkin sellainen lentävä lause ja nyt 25-vuotias pikku-veli on kuullut kyseisen ''piikkisika'' jutun kymmeniä kertoja...

Monia hauskoja juttuja tuli mieleen ja kuvia katsoessani
muistan tarkkaan missä ne on otettu ja miksi juuri silloin olemme asettuneet kuvattavaksi...
(Vuosien saatossa on moni asia muuttunut, niinkuin nyt hiusten väri, olin tumma ja tu...ja tunteellinen, kunnes melko nuorena hiukseni harmaantuivat ja minusta tulikin sitten blondi ja 
blondina on ollutkin oikein hauskaa :-))

Oikein hyvää alkavaa viikkoa
XX Päivi

tiistai 17. marraskuuta 2015

THINGS THAT YOU SHOULD NOT KNOW








Hei,

kaikillahan meillä on ne pikku-salaisuutemme; jotkut tavat, rituaalit, lempiasut jne. joita emme ole valmiita paljastamaan tuosta vain.
Minullakin on niitä, vieläpä useampi.

Olin eilen kauneushoitolassa (siitä kerron vielä myöhemmin lisää)
ja kasvohoidon  päätteeksi ihana kosmetologi Venla kysyi minulta josko hän saisi samalla nyppiä kulmakarvani ja tietenkin se minulle sopi, vieläpä erinomaisesti,
nimittäin en ole nyppinyt kulmakarvojani ties milloin. Tiedän, että nyt jotkut lukijat siellä kauhistuvat ja kyllähän niitä yksittäisiä karvoja lähtee rivistöstä omille teilleen, en voi sitä kieltää,
mutta on suotuisaa, kun en oikein näe lähelle kovinkaan hyvin ilman silmälaseja :-))

Käytän kotona myös ns. mummotakkia. Se on mielestäni ihana. Kevyesti topattu kaksipuoleinen kotinuttu, jota mieheni ja lapseni kutsuvat ''mummotakiksi''. En kylläkään välitä mitä he sanovat, sillä rakastan tätä nuttuani, joskin joskus se käy liiankin kuumaksi ja on kuin olisi toppatakki päällä sisällä...

Himoitsen kahvia ja kanelikorppuja...
nimittäin silloin kun voin kastaa korpun kahvissa...
sekin kuulemma on mummomaista, niin kai sitten, mutta teen sitä siitä huolimatta, mutta vain kotona oman perheen läsnäollessa. :-))

Muistakaa myös, että naisen on aina hyvä pukeutua kauniisiin ja ehjiin alusvaatteisiin ja varsinkin ehjiin, sillä koskaan ei tiedä milloin joutuu vieraiden eteen alusvaatteisillaan, tarkoitan nyt vaikka sitä, että kaatuu polkupyörällä ja joutuu paikattavaksi.
Minulla oli sellaista ihottuman tapaista selässäni ja menin sitä sitten näyttämään ihotautilääkärille ja hetken sitä katsottuaan, lääkäri tiedustelikin, onko minulla muualla vartalossa jotakin vastaavaa ja pyysi minua riisumaan farkkuni,
voi taivas, minulla oli lempikalsarini jalassa ja niihin oli tullut reikä saumakohtaan, voi sitä häpeää,
kiireesti totesin, että jalat ovat ihan ok ja kiskoin pitkät housuni takaisin ylös.

Onhan niitä tapoja muitakin, vaikka ja kuinka,
mutta ei se mitään, mummo tai ei, niin nytkin istun tämä suloinen kotinuttu päälläni.

Oikein ihanaa viikon jatkoa!!

XX Päivi

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

SPENDING QUALITY TIME











Hei,

tyttäreni tuli Kotkasta viettämään kanssani viikonloppua.
Minullehan nämä päivät ovat aina niitä odotetuimpia, on ihanaa viettää yhdessä ns. ''tyttöjen aikaa''. Olimme ensin kaupalla lauantaina, haimme illansuussa Thaimaalaista ruokaa, sunnuntaina askartelimme joulukoristeita ja kuljimme metsässä...olin onnellinen. Naurettiin, laulettiin ja nukuttiin siskonpedissä. ''Pikkuvelikin'' (kohta 20v.) oli osan aikaa mukana.
Onhan se haikeaa kun tyttären kanssa asumme eri kaupungeissa ja välissämme on 150km tai se kun nuorimmainen käy kouluaan loppuun toisessa maassa ja tapaamme kerran kuukaudessa. Yksi lapsistani on ollut kaukana Aasiassa ja tulee opiskelumatkaltaan takaisin kotiin lähes vuoden jälkeen...

Lapset ovat aina olleet ihana rikkaus ja nyt kun he ovat isoja, on upeaa viettää erilailla aikaa heidän kanssaan; hassutella tai puhua järkeviä, välillä kuunnella ja miettiä miten viisaita heistä on tullut. 

Joulu on minulle erityisen arvokasta aikaa jo senkin takia, että saan kaikki lapseni saman katon alle ja voimme nauttia toistemme seurasta. Voi sitä äänten runsautta...

Minua suosii onni oikein roppakaupalla, kun miehenikin saapui tänään Varsovasta pariksi yöksi kotiin.
Nautitaan pienistä asioista, vaikka maailmassa tapahtuu kauheita ja koetetaan pitää lippu korkealla kaikesta huolimatta.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinne!!

XX Päivi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...