torstai 31. maaliskuuta 2016

WOMAN'S LIFE





Nyt puhutaan täyttä asiaa, sillä aion tässä hiukan pohtia menopaussia, vaihdevuosia.

Kuukautisethan loppuvat keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta menopaussi voi toki alkaa paljon aiemminkin, eräällä ystävälläni 42-vuotiaana ja minulla itselläni 47-vuotiaana,
joten ei tämä teksti nyt ihan ikälopuille ole tarkoitettu :-))

Kun minulla on ollut ''huonoja päiviä'' täällä kotona, niin teini-ikäinen poikani tokaisi minulle aina, että ahaa, äidillä taitaa olla ''se aika kuukaudesta'', enkä hennonut sanoa, että kuulepas kun tämä äiti on lennähtänyt mummoaikaan jo aikoja sitten, eikä ole pelkoa ''tietyistä päivistä kuukaudessa''!!! 
Oli paljon mukavampaa, kun lapsi kuvitteli äidin olevan vielä fertiilissä iässä :-))

Joillekin vaihdevuodet ovat vain sana, joka kuvaa tiettyä ajanjaksoa naisen elämässä ilman sen kummempia oireita.
Sitten on niitä, jotka luulevat sairastuneensa vähintään skitsofreniaan tai ainakin vakavaan masennukseen tai sitten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (enkä tässä nyt pilaile vakavilla sairauksilla).
Olo voi olla hyvinkin ahdistunut, itkuinen, apea ja iloton tai jopa ärhäkän aggressiivinen. 
Mies ei tietenkään ymmärrä mistä on kysymys ja lapset ovat tahallaan kauheita.

Tai kun kivulta ei tahdo päästä enää kyykkyyn ja sitä kuvittelee reumaksi, luuvaloksi, luusyöväksi, nivelrikoksi ja ties miksi.
Estrogeenin vähyys aiheuttaa nivelissä tulehduksellisia reaktioita.

Kylmäveriset muuttuvat kuumaverisiksi ja kuumaveriset tulipalloiksi.
Onhan se kamalaa herätä keskellä yötä silmäkuopat täynnä hikeä
tai työssä juosta tomaatin punaisena otsa hiestä märkänä avaamassa ja sulkemassa ikkunaa viisi kertaa tunnissa,
varsinkin kesken kokouksen,
kun työtoverit ja asiakkaat kuvittelevat sinun täysin seonneen.

Olisi ihanaa jos muodissa olisivat viuhkat, joilla leyhytellä,
joskaan se tuskin riittäisi, vaan viuhkoissa pitäisi olla mahdollisuus säätää leyhyttely pakkasilmavirraksi.

Välillä on sitten vaan pakko nakella vaatteet pois päältä ja nakuilla,
mutta tätä suosittelen ainoastaan kotioloissa.

No, ei hätää, vahdevuodet saattavat olla ohi puolessa vuodessa...
tai sitten ne kestävät kaksikymmentä vuotta.

Itse olen käyttänyt ja käytän edelleen hormonikorvaushoitoa ja olenkin yrittänyt jättää sen pois pariin otteeseen huonoin seurauksin...aloin tuskastuneena melkein 
''kävellä seinillä''.

On selvää, että hormonikorvaushoitoihin liittyy pelkoja ja epäluuloja, 
mutta vaa'assa painaa kuitenkin myös elämänlaatu.
Jos nyt syö kymmenen vuotta hormoneja eli ottaa purkista pillerin kehosta kadonneen estrogeenin tilalle,
niin yhdeksän sadasta naisesta sairastuu rintasyöpään,
kun taas niistä, jotka eivät sitä pilleriä ota, kahdeksan sadasta sairastuu rintasyöpään, ero ei ole valtava.

Lähes kaikki saavat hormonikorvaushoidosta avun vaihdevuosioireisiin. 

Itseäni pelotti alkuun ottaa pilleri päivässä,
mutta oli ihanaa kun kaikki oireet poistuivat kun taikaiskusta.

Oma äitini sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään 48-vuotiaana, kun itse olin silloin 17-vuotias
ja
toistamiseen rintasyöpään kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Hän sairasti kolme vuotta ennen kuolemaansa.
Tietenkin minua pelottaa,
ja käynkin säännöllisesti tarkistuksissa.

En kuitenkaan halua kärvistellä kaikkien oireiden kanssa,
sillä minulla ne olivat sieltä voimmakkaammasta päästä,
olin suorastaan hulluuden partaalla.
Toisaalta hormonikorvaushoidon on todettu vähentävän osteoporoosin, sydäninfartin, sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä.

Jokainen nainen tekee kuitenkin oman ratkaisunsa,
jos nyt oireita esiintyy. 
Toiset kokeilevat myös luontaistuotteita.
Niin kauan kun vaihdevuosioireet eivät pääse niskan päälle
ja täten huononna elämänlaatuamme,
voimme olla tyytyväisiä tähänkin ajanjaksoon elämässämme, 
sillä huippuahan tämä on!!!! Oikeasti. 


Suloista ja keväistä loppuviikkoa!!

XX Päivi


maanantai 28. maaliskuuta 2016

MY LIFE









Tähän ikään mennessä on ehtinyt tehdä kaikenlaista.
Nuorena en oikein tiennyt mikä minusta isona tulee.
Kirjoitin ylioppilaaksi isäni ansiosta,
tarkoitan sillä, että minulla ei kotona asuessani ollut muita vaihtoehtoja kuin lukio. Tämän jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi. En kuitenkaan koskaan halunnut olla sairaanhoitaja sanan varsinaisessa merkityksessä somaattisella puolella, joten hain erikoistumaan mielenterveystyöhön ja psykiatriseen sairaanhoitoon oltuani ensin vuoden sijaisena mielenterveystoimistossa.

Pääsin erikoistumaan Helsinkiin ja samalla suoritin opintojen ohessa musiikkiterapian peruskurssin Sibelius-Akatemiassa.
Tämän jälkeen alkoi urani mielenterveyskeskuksessa ensin sijaisena ja melko nopeasti sain vakituisen paikan.
Suoritin useita erilaisia kursseja, opettelin perheterapiaa, vaikka minulle kuitenkin on aina ollut mielenkiintoisinta kohdata yksilö.
Siihen aikaan meillä oli ihana tiimi toimistossa ja
muistelenkin lämmöllä työtovereitani, olimme kuin yhtä perhettä, se oli hyvää aikaa. Töihin oli joka päivä mukava mennä,
aikaa vietettiin yhdessä myös työn ulkopuolella.
Sosiaalityöntekijä, erikoissairaanhoitaja ja psykologi tekivät kaikki terapiatyötä ja sen lisäksi jokaisella oli oma erikoisalueensa.

Opin työssäni paljon, paljon ihmisistä ja kuinka ero terveen ja sairaan välillä voi joskus olla kuin veteen piirretty viiva.

Ulkomailla asuessamme työskentelin vuoden verran työnohjaajana kirkon lähetysavun työntekijöille; papeille, sairaanhoitajille ja sosiaalityäntekijöille.

Myöhemmin Suomessa tein kriisityötä ulkomaan vuosien välissä ja asiakkaat varasivat itse vastaanottoaikansa terveyskeskukseen minulle tai tulivat lääkärin lähetteellä. Lähinnä kysymykseen tulivat elämänkaareen liittyvät ongelmat ja äkilliset tapahtumat, jotka kriisiyttivät asianomaisen elämän; kuolemantapaukset, esim. itsemurhat, parisuhdeongelmat, kuten avioerot, sekä vakavan sairastumisen aiheuttamat psyykkiset ongelmat, masennus ja paniikkihäriöt. Vedin myös jossakin vaiheessa avioeroryhmiä.
Olin tyytyväinen valitsemaani työhön.

Toisinaankaipaisin jotakin muuta
ja ulkomailla asuessamme harrastuksista syntyi ajan mittaan uusi työ minulle.
Maalasin paljon tauluja, olin mukana yhteisnäyttelyissä ja pidin myös omia näyttelyitä. Tauluja syntyi välillä hyvinkin tiheään tahtiin ja maalasin lasten ollessa koulussa.
Välillä istuttiin porukalla lattialla papereiden ja värien keskellä.

Jossakin vaiheessa minulla oli Aasiassa paikallinen puuseppä apuna, joka toteutti piirustusteni mukaan puisia pienhuonekaluja myyntiin. Se oli sitä aikaa kun POP UP- myynneille ei ollut kyseistä nimeä vielä keksittykkään.
Suunnittelin ja piirsin myös kenkiä eräälle tehtaalle asuessamme Thaimaassa ja oli hienoa nähdä oman käden jälki kenkäkaupan hyllyillä.
Hauskinta on esineiden ja tuotteiden suunnittelu, sekä prosessin seuraaminen askel askeleelta.
Tällä hetkellä inspiraationi ohjautuu keramiikkaan, joka valmistetaan omalle monday TO sunday- tuotemerkilleni.
Blogin tekemisessä taas kuvat ovat se minun juttuni.

Uskon olevani melko luova ja se on sekä hyvä, että huono asia.
Olen usein vähän jalat irti maasta, se voi olla hauskaa, mutta joskus rasittavaakin, ainakin perheen sisällä.
En kai koskaan ollut aivan''tavis''äiti tai vaimo, 
vaan minussa asuu kyllä jollakin tavalla villi ja vallaton, hiukan hullukin sielu,
jota onneksi mieheni tasoittaa.
Onnea on nauraa vatsa kipeäksi,
onnea on tanssia vaikka keskellä yötä,
kun sattuu heräämään.
Onnea on se, että vaikeuksista selvitään aina jollakin lailla.
Onnea on nauraa itselleen ja omille mokilleen.

Toivon, että jotakin tästä ns. ''hullusta luovuudesta'' on siirtynyt lapsilleni, koska arjesta voi tehdä mukavamman ja iloisemman 
kun pystyy elämään elämäänsä hiukan hassutellen. 

Ihanaa alkavaa arkea...hassutellen.

XX Päivi

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

EASTER PASTA








Hei,

ihana aurinko paistaa ja koko koti kylpee...
pölyssä!!
No, minä en aio kuitenkaan nyt siivota, mutta ruokaa on välillä laitettava.
Perjantaina söimme oikein pitkän kaavan mukaisesti mieheni vanhempien luona karitsan paashtopaistia, niin herkullista.

Nyt tässä sitten puolestaan ohje simppelille pastalle, 
joka muuten löytyy viimeisimmästä Kotivinkin numerosta.
500g vihreää parsaa (kypsensin paistinpannulla, maustoin sitruunalla, sokerilla ja suolalla)
300g kuviopastaa
aurinkokivattua tomaattia pieniksi paloiteltuna
200 g raastettua parmesaania tai jotakin muuta vahvaa juustoa murustettuna
yrttejä hienonnettuna (ruohosipuli jne.)
paahdettuja pinjansiemeniä

Kastike:
1 punasipuli (pieneksi paloiteltuna)
2tl sormisuolaa
1-2tl sokeria
valkopippuria
2rkl limen mehua puristettuna
1tl sinappia (Dijon)
1dl oliiviöljyä

Kaikki ainekset sekoitetaan ja kastike lisätään.
Tarjoillaan heti.

Leppoisaa Pääsiäisen jatkoa.

XX Päivi

perjantai 25. maaliskuuta 2016

IT'S EASTER










Hiivin aamulla hiirenhiljaa portaat yläkertaan...
kuuluu vaimeaa unen tuhinaa.
Ihana näky ja ihana tunne sydämessäni.

Hain nuorimmaisemme eilen myöhään illalla kentältä ja
nyt tuo minun pienokaiseni nukkuu syvää unta, eikä herää 
vaikka ikuistan unen kamerallani,
nuku vain, nuku...

Pitkäperjantai saisi jatkua vaikka kuinka pitkään...


Nyt olemme tässä jo vierekkäin keittiössä,
teemme molemmat omia hommia, mutta vieretysten.
Onhan se aikamoisen hienoa, kun kolme lapsista paikalla.

Kohta hyppäämme autoon, haemme Axelin töistä ja suuntaamme anoppilaan syömään pääsiäisherkkuja. Mieheni tulee sinne suoraan kentältä,
näin pääsiäinen on meillä alkanut ja 
jatkuu vielä monta päivää.

Nauttikaa pääsiäisen ajasta <3.

(Kauppa on auki normaalisti huomenna, lauantaina, 11-15)

XX Päivi

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

MY SANCTUARY




...no kyllä se mieleisin paikka, eräänlainen pyhäkkö taitaa olla kuitenkin se koti meille useimmille.
Ihana on lähteä matkoille ja kyläilemään,
vaan ihana on tulla takaisin kotiin.
Kotona voimme olla niinkuin haluamme;
laitamme ruokaa rakkaittemme kanssa,
otamme nokosot sohvalla.
Itkemme surusta ja ilosta, nauramme tikahtuaksemme, 
kuljemme virttyneessä kotiasussa.
Koti on se oma pakopaikkamme täällä maailmassa,
siellä tunnemme olevamme turvassa.

Ihana toimittaja Natalia Rehbinder ja kuvaaja Paula Virta
kävivät kodissamme tekemässä jutun Kotivinkki-lehteen.
Päivä oli kaikenpuolin ihana näiden ammattinsa osaavien naisten kanssa,
voit käydä lukemassa jutun juuri ilmestyneestä lehdestä.

Ihanaa pääsiäistä
teille kaikille!
(P.S. Muistattehan, että kauppa on kiinni torstaina
ja auki taas lauantaina)

XX Päivi 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

JUST DOING NOTHING








 Hei,

Palmusunnuntai alkaa kääntyä kohti iltaa.
Päivä on ollut kaunis, joskin hiukan talvinen.

Sunnuntai on se minun juttuni, en saa aikaiseksi juuri mitään, mutta rakastan tätä toimettomuutta.
Aikoinaan ulkomailla asuessamme, sunnuntai oli mielestäni viikon turhin päivä...
koko maaima tuntui pysähtyvän, tunsin kuin olisin ollut jonkinlaisen kuplan sisällä, toimettomuus ahdisti.
Odotin kiivaasti maanantaita ja arkirutiineja.
Nyt sensijaan oikein odotan sunnuntaita ja tätä hidasta tempoa.
Istun koneella ja minulla on aikaa ihastella erilaisia kuvia, sekä artikkeleita ja inspiroitua. Yleensä teen myös blogipäivityksen sunnuntaisin ja pyrin tekemään toisen sitten arkena. 

Ovea ei kyllä oikein kehtaa avata, jos ovikello soi, sillä sen verran näytän hurjalta tässä sunnuntailookissani. Meikki-Päivi huulipunineen ja hiuslakkoineen on jossakin muualla ja peilistä minua katsoo kalpea, läikikäs naama, sekä pystytukka :-))

Tänään sunnuntaina ovikello kuitenkin soi muutaman kerran ja olihan ovi avattava, sillä oven takana seisoi sekalainen joukko noitia ja pääsiäispupuja värikkäine oksineen.
Hennot, reippaat ja ujot ääneet lausuivat virpomisloitsun: 
''Virvon, varvon tuoreeks terveeks...''
Palkaksi vitsaa vastaan olin hankkinut pääsiäismakeisia, joita sitten pienet kätöset nostelivat koreihin.
Pohjanmaalla puolestaan trullit ovat liikkeellä vasta viikon kuluttua.

Toivon tämän kansanperinteen säilyvän. Itse vietimme niin lukuisia vuosia poissa Suomesta, että lapsemme olivat ihmeissään kun puin heidät heidät Suomessa ollessamme pääsiäisnoitatamineisiin ja lähetin matkaan oksien kera... minun pienet pääsiäisnoitani.

Toivotan täältä Tyskaksentien toimettomuudesta
toimeliasta alkavaa viikkoa!

XX Päivi

torstai 17. maaliskuuta 2016

HIPPIE












Hei,

tekeekö ikä romanttiseksi, minut on tainnut hiukan tehdä.
On hauska yhdistellä eri tyylejä vaatetuksessa,
niinhän me teemme sisustaessammekin.
Emme aina vedä kaikkea samalla tyylillä,
vaan rikomme kokonaisuutta jollakin, joka ei kuulu joukkoon.
Pukeutumisessa voimme noudattaa tätä samaa. Olenkin sanonut, että kumisaappaiden kanssa voi pukea silkkipaidan ja farkut muuttuvat salonkikelpoisisksi oikean yläosan kanssa.
Vaaditaan rohkeutta ja kokeilunhalua erottua joukosta.
Itse en ole oikeastaan koskaan ollut klassinen tai romanttinen, vaan ole enemmänkin sellainen ''sekapukeutuja''.

Koska rakastan kaikkea kaunista, niin en voi kuitenkaan välttyä pitämästä mm. kuvissa olevista paidoista, niin kauniita ne ovat.
Minusta me naiset voimme korostaa naisellisuuttamme, olematta silti mauttomia.
Ruotsalaiset kanssasisaremme ovat minusta askeleen verran meitä edellä tuossa naisellisuudessaan, puhumattakaan ranskattaristi tai Itä-Euroopan siskoista.
Ruotsissa käydessäni ihailen aina niiden kiharoiden määrää, liehuvia, keveitä ja romanttisiakin vaatteita. Ei ole väliä, onko nainen runsas vai pienen pieni ja hoikka, kukin kantaa vaatteensa omalla varmalla tavallaan.
Ei, ei, en nyt tarkoita missään tapauksessa, että suomalaiset eivät osaa kantaa vaatteitaan, mutta olemme ehkä kuitenkin piirun verran arkisempia, arempia ja käytännöllisempiä pukeutumisasioissa.
Nyt varsinkin kun kesä lähestyy voisimme hiukan irrotella, vai kuinka.

Haha, minä olen tässä paraskin puhumaan,koska olen tavallaan melko kaavoihin kangistunut omassa pukeutumisessani.
Minulla pitää olla oikeanpituista paitaa, ettei lättänä takapuoli näy
ja otan myös mielummin hiukan löysemmän A-linjaisen paidan, ettei tarvitse stressata vatsamakkaroita, enkä tohdi käyttää lyhythihaisia, koska allit ovat heiluneet jo jonkin aikaa...

Joskus on hauska olla ajattoman tyylikäs, toisinaan taas voi heittäytyä niin, niin naiselliseksi
ja tietty joskus on vallan loistavaa olla välittämättä mistään,
olla vain se virttynyt vanha pyjama päällä koko päivän.

Sen tiedän kuitenkin, että rakastan hiukan tuota boheemia tyyliä,
ehkä minussa elää jonkinlainen sisäinen HIPPI.
Terveiset myöskin Boho-Bealta!!

XX Päivi


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

WHO AM I (Aino-Kaisa)



















 Hei!

 Tässä talossa,
tässä kodissa
on lämmin tunnelma
ja
tämän talon asukin tunnen todella hyvin.
Tässä kodissa asuu nimittäin tyttäreni Aino-Kaisa perheineen.
Perheeseen kuuluu tyttäreni lisäksi puoliso Anssi, 
sekä tytär Ella ja Hugo-koira.
Vietin ihanan lauantai-illan
ja 
sunnuntaipäivän täällä.
Kiitos.

Mitä ajankohtaista on nyt juuri elämässäsi?
Aino-Kaisa kertoo odottavansa malttamattomana kevättä ja kesää.
Perhe muutti viime vuonna loppukesästä omaan punamultataloon ja nyt odotetaan innolla kesää, jotta päästään nauttimaan tilavasta pihasta.
Suunnitelmissä on kasvattaa omat yrtit ja vihannekset.
Lisäksi pariskunta on pikkuhiljaa purkanut keittiönkaappeja uusien suunnitelmien edetessä.
Tietysti todella ajankohtaista on esim. tuleva pääsiäinen ja aloitammekin Ellan kanssa hyvissä ajoin valmistamaan virpomisoksia.

Millainen sisustaja olet?
''Suosimme kierrättämistä ja tuunaamista.
Kunnostamme vanhoja huonekaluja omamme näköisiksi.
On ihanaa kun kotimme esineillä on kullakin oma tarinansa,
eikä kodissamme ole juurikaan uutena ostettuja huonekaluja.
Kiertelemme paljon mieheni Anssin kanssa vanhantavarainliikkeissä
ja usein löydämme jotakin ihanaa kotiimme.
Suosin luonnonkuituja kodintekstiileissä ja vuoteemme on puettu pellavaan, jotka ovat äitini liikkeestä, monday TO sunday mallistosta''

Millainen pukeutuja olet?
''Rento, mukavuus ennenkaikkea,
eikä merkeillä ole minulle merkitystä.
Jos jokin vaate on oikein mieleinen ja ihastun siihen, niin hankin sen.''

Mikä tekee sinut onnelliseksi?
''Koti ja perhe.
Perheellä tarkoitan Anssia, Ellaa,
sekä vanhempiani ja sisaruksia.
Hyvä ruoka, ruuan valmistaminen perheelle ja hyville ystäville tekee onnelliseksi, aina on syytä juhlaan. On mukava tehdä ruokaa isollekin porukalle.''

Mistä haaveilet?
''Yksinkertaisista asioista,
haaveilen hyvästä, tavallisesta elämästä ja perheen hyvinvoinnista.
Yksi suuri haave on pian toteutumassa, siitä lisää myöhemmin.''


Tämän tekstin myötä toivotan teille 
oikein hyvää alkavaa viikkoa.

XX Päivi





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...