torstai 31. maaliskuuta 2016

WOMAN'S LIFE





Nyt puhutaan täyttä asiaa, sillä aion tässä hiukan pohtia menopaussia, vaihdevuosia.

Kuukautisethan loppuvat keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta menopaussi voi toki alkaa paljon aiemminkin, eräällä ystävälläni 42-vuotiaana ja minulla itselläni 47-vuotiaana,
joten ei tämä teksti nyt ihan ikälopuille ole tarkoitettu :-))

Kun minulla on ollut ''huonoja päiviä'' täällä kotona, niin teini-ikäinen poikani tokaisi minulle aina, että ahaa, äidillä taitaa olla ''se aika kuukaudesta'', enkä hennonut sanoa, että kuulepas kun tämä äiti on lennähtänyt mummoaikaan jo aikoja sitten, eikä ole pelkoa ''tietyistä päivistä kuukaudessa''!!! 
Oli paljon mukavampaa, kun lapsi kuvitteli äidin olevan vielä fertiilissä iässä :-))

Joillekin vaihdevuodet ovat vain sana, joka kuvaa tiettyä ajanjaksoa naisen elämässä ilman sen kummempia oireita.
Sitten on niitä, jotka luulevat sairastuneensa vähintään skitsofreniaan tai ainakin vakavaan masennukseen tai sitten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (enkä tässä nyt pilaile vakavilla sairauksilla).
Olo voi olla hyvinkin ahdistunut, itkuinen, apea ja iloton tai jopa ärhäkän aggressiivinen. 
Mies ei tietenkään ymmärrä mistä on kysymys ja lapset ovat tahallaan kauheita.

Tai kun kivulta ei tahdo päästä enää kyykkyyn ja sitä kuvittelee reumaksi, luuvaloksi, luusyöväksi, nivelrikoksi ja ties miksi.
Estrogeenin vähyys aiheuttaa nivelissä tulehduksellisia reaktioita.

Kylmäveriset muuttuvat kuumaverisiksi ja kuumaveriset tulipalloiksi.
Onhan se kamalaa herätä keskellä yötä silmäkuopat täynnä hikeä
tai työssä juosta tomaatin punaisena otsa hiestä märkänä avaamassa ja sulkemassa ikkunaa viisi kertaa tunnissa,
varsinkin kesken kokouksen,
kun työtoverit ja asiakkaat kuvittelevat sinun täysin seonneen.

Olisi ihanaa jos muodissa olisivat viuhkat, joilla leyhytellä,
joskaan se tuskin riittäisi, vaan viuhkoissa pitäisi olla mahdollisuus säätää leyhyttely pakkasilmavirraksi.

Välillä on sitten vaan pakko nakella vaatteet pois päältä ja nakuilla,
mutta tätä suosittelen ainoastaan kotioloissa.

No, ei hätää, vahdevuodet saattavat olla ohi puolessa vuodessa...
tai sitten ne kestävät kaksikymmentä vuotta.

Itse olen käyttänyt ja käytän edelleen hormonikorvaushoitoa ja olenkin yrittänyt jättää sen pois pariin otteeseen huonoin seurauksin...aloin tuskastuneena melkein 
''kävellä seinillä''.

On selvää, että hormonikorvaushoitoihin liittyy pelkoja ja epäluuloja, 
mutta vaa'assa painaa kuitenkin myös elämänlaatu.
Jos nyt syö kymmenen vuotta hormoneja eli ottaa purkista pillerin kehosta kadonneen estrogeenin tilalle,
niin yhdeksän sadasta naisesta sairastuu rintasyöpään,
kun taas niistä, jotka eivät sitä pilleriä ota, kahdeksan sadasta sairastuu rintasyöpään, ero ei ole valtava.

Lähes kaikki saavat hormonikorvaushoidosta avun vaihdevuosioireisiin. 

Itseäni pelotti alkuun ottaa pilleri päivässä,
mutta oli ihanaa kun kaikki oireet poistuivat kun taikaiskusta.

Oma äitini sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään 48-vuotiaana, kun itse olin silloin 17-vuotias
ja
toistamiseen rintasyöpään kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Hän sairasti kolme vuotta ennen kuolemaansa.
Tietenkin minua pelottaa,
ja käynkin säännöllisesti tarkistuksissa.

En kuitenkaan halua kärvistellä kaikkien oireiden kanssa,
sillä minulla ne olivat sieltä voimmakkaammasta päästä,
olin suorastaan hulluuden partaalla.
Toisaalta hormonikorvaushoidon on todettu vähentävän osteoporoosin, sydäninfartin, sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä.

Jokainen nainen tekee kuitenkin oman ratkaisunsa,
jos nyt oireita esiintyy. 
Toiset kokeilevat myös luontaistuotteita.
Niin kauan kun vaihdevuosioireet eivät pääse niskan päälle
ja täten huononna elämänlaatuamme,
voimme olla tyytyväisiä tähänkin ajanjaksoon elämässämme, 
sillä huippuahan tämä on!!!! Oikeasti. 


Suloista ja keväistä loppuviikkoa!!

XX Päivi


21 kommenttia:

  1. Hello there Paivi , interesting topic...how different for every woman , my own experience is not too bad , started about 10 years ago with hot flashes and night-sweats, at the moment only the odd night-sweat, but I sure see a lot of body changes , none of them pretty :))
    Nonetheless we better accept the changes or drive ourselves crazy...like Bette Davis said : "Old age ain't no place for sissies"...and we are NO sissies right?!?!
    Hugs Ellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Ellen, thank you so much for your comment and just correct!!!!
      XX

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja hyvä kirjoitus! Itse kauhulla odottelen tuota, nyt 43 mittarissa. Äitini äiti hikoili noroina aina kun muistan, varmaan viisikymppisestä lähemmäs kasikymppiä. Äiti söi lääkkeitä ja sai syövän. Nyt ei enää saa lääkkeitä ja kärsii. Ohhoijaa tätä naisen elämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Välttämättä et saa mitään oireita, toivotaan ainakin :-))
      XX

      Poista
  3. Upea, rehellinen ja "pilke silmässäkin" kirjoitettu postaus! <3
    Itse olen päässyt tosi helpolla.Huumorilla vaan kuumat aallot otettu.Ihana vapaus kuukautisten loppumisesta kuin seinään 50v.nä.Poissa oli endometrioosistakin johtuneet tosi kivuliaat päivät jne.
    Kyllä on alkanut uusi elämä näillä vuosikymmenillä.Se mikä peilistä hävisi, se annettiin itseluottamuksena ja itsensä kanssa sujut olemisena kaksin verroin takaisin näin yli viiskymppisenä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ihanasti sanottu tuo viimeinen lauseesi!
      XX

      Poista
  4. Kiitos avoimuudesta. Kaikella rakkaudella luin tätä, sinua ja minua - meitä jokaista naista kohtaan. Kuinka ihanaa on kypsyä. Nauttia opitusta. Antautua sille pienelle ja hassulle hupsulle, joka jokaista naista elää. Ja saman aikaisesti ihmetellä ja luopua sen katoavan äärellä, joka on täyttänyt tehtävänsä. Ja ne kaikki kurjimmatkin vaivat ja vaikerrukset, miten niitäkin saattaa kaivata - vaikka vain tottumuksesta, luulosta että tämä on sitä naiseutta. Käännetään rohkeasti uusi sivu elämässämme ja napsitaan tarvittavat pillerit jos niikseen. Kevein askelin on hyvä kulkea, vaikka välillä kouraiseekin <3

    VastaaPoista
  5. Voi miten hauskasti kirjoitettu! Itse täytän pian 49 v ja nuo "kuumat yöt" tekevät jo tuloaan!:) Muistelen myös yhtä työkaveria joka painiskeli vaihdevuosiensa kanssa, niin että aina en voinut häntä ymmärtää..kerrankin ...hän huomasi että olin ostanut samanlaisen kevät takin kuin hän, niin hän suuttui ja huusi pää punasena ..ihan kirjaimellisesti että mitä helvettiä olen mennyt tekemään!! Olin hiukan hämilläni, koska olin tehnyt sen tietämättäni...mutta hetken päästä hän vain tokaisi..että kuuluu tähän ikään?! Oli silloin 49.. no toivon, että osaan hillitä itseni:)
    Mari
    Ps ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti osaat hillitä itsesi Mari, uskon siihen...aika hurjaa jos menee tuohon, että pitää toiselle huutaa pää punaisena. Toivottavasti tuo kollegasi ymmärsi tehneensä väärin ja olisi tietysti ollut paikallaan pyytää anteeksi.
      XX

      Poista
  6. Kyllä se nainen kaiken kestää! Itsellä jotakin oireita kaiketi on alkanut, kun syksyllä lopetin pillerit ja nyt rinnat vain paisuvat ja kuppikoko kauhukseni kasvaa:( Mutta tämäkin varmasti muuttuu toiseen suuntaan jossain vaiheessa, I hope:) Alati palelevana jo vähän odotan niitä kuumia aaltoja, mutta vitsit vitsinä, pitää vain toivoa, ettei sitä ala ihan kamalaksi muille ihmisille räyhääjäksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen palellut aina, mutta sitten yhtäkkiä siitä ei ollut tietoakaan ja nyt tietty tullut enemmän lihaa luiden ympärille, auttaa sekin. :-))
      XX

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus Päivi! Harvoin täällä blogi maailmassa puhutaan vaihdevuosista. Olen itse 52 vuotias ja pari vuotta kärvistellyt enemmän tai vähemmän vaihdevuosivaivoissa. Nytkin heräsin taas aamuyöllä hikoiluun, kyynärtaipeet ja kaula aivan märkinä. Outoja nivelkipuja pn myös viimeaikoina ollut. Aggressiivisuutta tai raivostumisia ei ole ollut lainkaan vaan enemmänkin mieli on ollut apea. Minulle on ollut yllättävän kova paikka lasten kotoa muutto,en olisi uskonut miten kova. Lapset ovat olleet niin iso asia elämässä. Asuvat vielä melko kaukana ja nöhdään harvoin. Hienoa tietenkin että lapset pärjäävät ja tottakai on hyvä että elävät omaa elämänsä. Aiemman, touhua täynmä olevan elämänvaiheen sijaan nyt ihmetellään mieheni kanssa että mihin kaiken tämän ajan käyttäisi? Estrogeenikorvaushoidon aloittaminen pelottaa mutta kokeillahan voisi ja jospa siitä oireet helpottaisi ja elämänlaatu paranisi. Kevät terveisin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mari, tunnistan paljon itseäni sanoissasi. Lasten lähteminen tulee olemaan minulle myöskin se kovin paikka ja ihan pelkään sitä jo. Olen elänyt aina hyvin lapsikeskeistä elämää. Haluan toivottaa sinulle ihanaa kevättä ja mieti mikä painaa vaakakupissa enemmän, koska elämänlaadullakin on iso merkitys. Kiitos kommentistasi <3
      XX

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus! Olen saanut samalla tavalla avun estrogeenista jo toistakymmentä vuotta ja lääkärini suositteli jatkamaan ainakin eläkeikään asti. Neljävitosena kuukautiseni loppuivat kokonaan ja epämääräistä oireilua oli ollut jo sitä ennenkin. Kummallista punaiseksi lehahtelua, yöhikoilua ja heräämistä puolen tunnin välein. Sitten tunsin munasarjojeni kertovan minulle, että se on loppu nyt! Viesti oli selkeä ja näin silmissäni kuvan lakastuvasta kukasta. Sain lopulta lääkärini vakuuttuneeksi asiasta ja estrogeenilla alkoi kuin uusi elämä. Kovat nivelkivut jäivät pois ja muut oireet samalla. Kun vielä poistettiin myoomia kasvattanut kohtu ja munasarjat ja pienennettiin rinnat, tunsin päässeni kaikista entisistä riesoistani eroon.

    En viitsi edes kuvitella, minkälaista elämäni olisi ilman näitä muutoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä kuin sinulla olisi tavallaan alkanut uusi vaihe silloin elämässäsi ja olen iloinen puolestasi.Kiitos kun kommentoit.
      XX

      Poista
  9. Hauska kirjoitus! Hauskuus taitaa kuitenkin olla kaukana, jos on itse kaiken tuon myllerryksen keskipisteessä. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt naurattaa kyllä, olo on kuin nuorella tytöllä :-))
      XX

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus! Itselläni vaihdevuodet ovat jyllänneet 8 vuotta. Oli vuoden jakso jolloin olin täysin oireeton. Oireet palasivat ja nyt "kuumat aallot" lainehtivat tasaiseen tahtiin ennen kaikkea öisin. Hormoonikorvaushoitoa jossain vaiheessa kokeilin,se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Ehkä nämä "aallot" ja mielialan ailahtelut jossain vaiheessa tasaantuvat. Sitä odotellessa.... Oikein hyvää keväistä viikkoa sinulle Päivi! /t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena, varmasti oireet helpottavat jossakin vaiheessa jos sinulla on jo välissä ollut oireeton vuosi. Ihanaa viikon jatkoa!
      XX

      Poista
  11. tämä kirjoitus olisi jokaisen naisen hyvä löytää... niin asiaa! kiitos Päivi!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...