maanantai 11. tammikuuta 2016

MOTHER





Muistelen äitiäni, joka menehtyi syöpään melko tarkkaan tasan 17 vuotta sitten.
Valokuvissa ovat äitini ja minä, minä olen tuossa pienessä kuvassa niihin aikoihin, kun äitini sairastui ensimmäisen kerran syöpään.
Hänellä oli rintasyöpä ja toinen rinta poistettiin, olin silloin 17-vuotias ja muistan sen selvästi.
En oikein ymmärtänyt, että äitini saattaisi kuolla,
ennenkuin näin hänet leikkauksen jälkeen sairaalassa ja olin kauhuissani.
Lapsuudessani pelkäsin usein, että äidille tapahtuu jotakin.
Kun hän lähti kauppaan, tarkistin, että ''tulethan pian takaisin''.
(Kuvassa äitini muuten taitaa istua junassa Amsterdamissa joskus 60-uvun puolivälissä.)

Mitä voisinn sanoa hänestä.
Hän oli auttavainen, positiivinen, kannustava ja äärimmäisen rakastava.
Meillä halattiin paljon. Hän myös takoi minuun hyvää itsetuntoa.
Puhuimme paljon asioista ja kerroin hänelle, joskus ehkä liikaakin,
omista asioistani.
Hän suri suuresti surustani 
ja iloitsi isosti onnestani.
Myöhemmin, kun minulla oli jo lapsia, olimme myös hyvät ystävät ja soittelimme toisillemme lähes päivittäin.
Ihailin äitiäni monella tapaa.
Hän oli loistava piirtäjä, sekä kätevä käsistään.
Hänen käsissään syntyivät ihanat mekot ja upeat kirjoneuleet.
Äitini rakasti marjastamista ja sienestämistä, leipomista ja ruuanlaittoa. Isäni opetti aikoinaan nuorikkonsa leipomaan ja laittamaan ruokaa.
Hän oli myöskin erittäin lapsirakas ja auttoi lasteni hoidossa suuresti.

(Kuvassa oleva lyikynäpiirrustus on ajalta kun äitini oli nuori neitokainen.)


Hän sairastui uudelleen rintasyöpään parikymmentä vuotta ensimmäisen sairastumisensa jälkeen. 
Isäni oli juuri kuollut ja minä, ainoa lapsi, asuin Kaakkois-Aasiassa kaukana. Tunnen syyllisyyttä vieläkin. Äitini olisi tarvinnut minua,
vaikka hän puhelimessa aina sanoi, että minun pitää olla perheeni kanssa, eikä huolehtia hänestä.
Muutaman kerran lensin Suomeen lyhyellä varoitusajalla,
kun oireet viittasivat taudin pahenemiseen.
Loppuaikoina kirjoittelin hänelle fakseja sairaalaan ja hoitajat lukivat hänelle kirjeeni ja kuulumisemme.
En ollut paikalla, kun hän nukkui pois.
Hän oli äideistä parhain.

Jos äitisi on elossa,
käy hänen luonaan ja kerro
hänelle miten tärkeä ihminen hän on.
Tiedän toki, että äiti-tytär suhteitakin on erilaisia
ja joskushan ne eivät ole niitä helpoimpia.
Minusta olisi tärkeää, että asioista voisi puhua. 
Kannattaa ainakin yrittää, ennenkuin on liian myöhäistä.

Jokainen äiti on tavallisesti riittävän hyvä ja täysin ainutlaatuinen.
Äidin sydämessä on myös tilaa muillekin kuin omille lapsille.
Äidit ajattelevat ensin lapsiaan ja vasta sitten itseään.

Hyvää viikon jatkoa.

XX Päivi



40 kommenttia:

  1. Voi sinua Päivi, miten kauniisti kirjoitit, täällä aivan vedet tuli silmiin...
    en osaa enää sanoa muuta...

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus ja ihania muistoja <3 äidistäsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Onneksi meillä ihmisillä muistot säilyvät.
      XX

      Poista
  3. Kauniita muistoja. Olet selvästi perinyt äitisi taiteellisuuden.

    VastaaPoista
  4. Oh Paivi I just had goosebumbs reading...I feel what you are saying ...I will see my mom in 6 weeks (just booked my flight today ), she is so lonely and misses my father who died in June. And I am not there for her as much as I want to be....guilt is a terrible feeling !
    Take care Ellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happy to hear that you are going to see your mother!!! I can only imagine that loneliness and desolation when you loose your partner. Try to avoid that guilt. Hoping you'll have a nice time with your mom.
      XX

      Poista
  5. Noita samoja ajatuksia läpikäyn minäkin, vanhempieni ainoana keski-ikäisenä, ulkomailla asuvana tyttärenä. Täällä kaukana heistä asuessani olen ymmärtänyt vieläkin konkreettisemmin, miten syvää ja väkevää on äidinrakkaus. Sitä tunnen myös vahvasti omia lapsiani kohtaan. Tämä sukupolvien ketju, jossa olemme osana; varmasti sinä välität lapsillesi sitä samaa rakkautta, jota sait osaksesi omalta äidiltäsi. Kaikkea hyvää sinulle, Päivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi, kyllä olen yrittänyt välittää sitä samaa lapsilleni mitä sain omalta äidiltäni.
      XX

      Poista
  6. Ihana kirjoitus! Ja niin viisaita sanoja ❤️ T. Pitkäaikainen lukijasi, joka aina ihailee kauniita lämminhenkisiä kuviasi ja juttujasi perheestäsi ja niin lämpimän oloisesta äiti-tytär-suhteistasi, jollaisen toivoisin myös itse saavan oman äitini ja nyt myös oman tyttäreni kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Varmasti saat sen ja jo tämän lyhyen kommentin pohjalta uskon näin.
      XX

      Poista
  7. Päivi!
    Kyyneleet silmissä luen koskettavaa kirjoitustasi. Oma äitini sairastui vakavasti, kun asuin oman perheeni kanssa ulkomailla; edelleen muistan sen huolestuneisuuden ja voimattomuuden tunteen sekä kokemuksen siitä, että olin aina väärässä paikassa.
    Äitini kuolemasta on jo 21 vuotta mutta edelleen kaipaan häntä. Olen kuitenkin onnekas koska minulla on oma tytär, jonka kanssa olemme hyvin läheiset.
    Halauksia,
    ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin paljon samaa on tarinassasi kuin omassani. Kaikkea hyvää sinne!
      XX

      Poista
  8. Sinulla on vaalittavana kauniita muistoja äidistäsi. Äidin ikävä ja tippa linssissä myös täällä, kiitos kun jaoit muistosi <3
    Kaikkea hyvää tähän vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se äidin ikävä on aina läsnä vaikka itse kuinka vanhenisi, myös sinne kaikkea mahdollista hyvää!
      XX

      Poista
  9. kaunis kirjoitus ja syvällinen . Oletko huomannut ,että yksi sinun pojistasi on ihan äitisi näköinen!=)niin ne geenit jatkuu!Ihanaa alkanutta vuotta!
    T.Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pojissa on varmasti sitä samaa näköä ja vanhemmassa tyttäressäni on paljon minun näköäni kun olin nuori. Näin se menee.
      Sinne myös oiken hyvää alkanutta vuotta.
      XX

      Poista
  10. Your words and the way you've written about your Mother have moved me deeply. There is no greater love and understanding than that of a mother... Beautiful post.
    All the best in New Year but most of all health, love and happiness:)

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus, kauniit kuvat.
    Se on aina niin kova paikka kun läheisille tapahtuu jotain :(
    Syyllisyys on semmoista, että sitä voi tuntea melkein mistä tahansa..minusta tuntuu että vanhemmat tahtovat jälkikasvunsa elävän ja saavat sitä kautta myös voimaa, siitä tunteesta että lapsilla menee hyvin vaikka tilanne olisikin huono.
    Elämä on kipua ja kauneutta. Zemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienoista sanoistasi, elämä tosiaankin on kipua ja kauneutta!
      XX

      Poista
  12. Niin kauniisti kirjoitit. Itku silmissä luin. Oman äitini poismenosta,(menhtyi myös rintasyöpään) tulee yhdeksän vuotta ja vieläkin iskee välillä uskomaton ikävä.
    Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet kiitokset Pirjo, kyllähän meitä on monia, joita rintasyöpä jollakin tavoin koskettaa, joko oman äidin,sisaren, ystävän jne kautta tai sitten oma taistelu taudin kanssa.
      Oikein ihaanaa alkanutta vuotta myös sinne.
      XX

      Poista
  13. Olipa hieno kirjoitus! Kosketti silläkin tavalla että 18 -vuotta sitten omalla äidilläni todettiin rintasyöpä, tosin ei pahimmasta päästä. Koko ajan takaraivossa on syövän uusiutuminen, koska rintasyöpä tuntuu uusivan todella monella. Nyt joulun alla äitini sai lievän aivoinfarktin ja jälleen tietynlainen huoli ja pelko kulkee mukana. Oma äitinikin on todella läheinen ja tärkeä ihminen, samalla tavalla taitava käsityöihminen kuin sinunkin äitisi. Kirjoituksesi siis kolahti, kiitos, otan neuvostasi vielä lisää vaaria! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omista vanhemmista kantaa huolta loppuun saakka, näin se vain on. Terveisiä äidillesi ja toipumista.
      XX

      Poista
  14. Olipa kaunis ja liikuttava teksti! Sinulla oli todella hankala tilanne hänen sairastuttuaan uudelleen, kun olit perheesi kanssa Aasiassa. Valtava tuska varmasti. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  15. Päivi un texte très touchant aujourd'hui, ma maman n'est plus là depuis 18 ans, un long cancer du sein...Noël plus que tout, nous rappel le manque d'une maman ❤❤❤...

    VastaaPoista
  16. Kirjoitit todella kauniisti äidistäsi. Viisaita ajatuksia. Itselläni on 87-vuotias äiti. Hänen kanssa olen kanssakäymisessä päivittäin. Hän on minulle maailman paras äiti. /t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että äitisi on elossa ja nähtävästi voi ihan hyvin!
      XX

      Poista
  17. Kauniisti kirjoitettu. Minun äiti on kanssa jo nukkunut pois. Olen ensimmäistä kertaa sun blogissa ja liityin jäseneksi. Tervetuloa kylään myös Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
  18. Niin kaunis postaus. Itse en koe olevani kovin läheinen oman äitini kanssa, mutta haluan silti nähdä ja pitää yhteyttä niin kauan kun hän tässä maailmassa on. Äiti on kumminkin aina äiti :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...