lauantai 15. elokuuta 2015

MY TREASURE







Hei,
tämä kaunis nuori nainen on aarteeni.
Kuvittelin aikoinaan, että lapset on jo tehty ja
minullahan oli neljä ihanaa lapsukaista. 
Viides raskaus oli kuitenkin alkanut, mutta se päättyi valitettavasti siihen, että raskaus kehittyi väärässä paikassa ja minut jouduttiin leikkaamaan.
Asuimme siihen aikaan Indonesiassa, jossa en voinut luottaa sairaalahoidon tasoon ja jouduimme lentämään Singaporeen, jossa minut leikattiin päivystyksessä.
Muutimme sitten Thaimaahan
ja
 kuin ihmeen kaupalla meille avautui mahdollisuus
adoptioon siellä asuessamme ja puolitoista vuotta odotimme 
tätä ihanaa ihmettä,
rakasta pientä tyttöämme. Sitä ennen oli adoptiokeskukseen toimitettu todistuksia, dokumenttejä isot kasat.
Matilda oli vähän yli vuoden vanha tullessaan lapseksemme ja niin pieni, että mahtui vauvojen potkupukuun, vaikkakin osasi jo kävellä.

Nyt kesä on ollut ihana ja meillä on keskenämme jo
selkeästi sellaisia naisten juttuja...
Tänään olen nuuhkinut, sekä halannut...
huomenna aamulla vien aarteeni lentokentälle ja Varsovassa Matildan pappa, mieheni, on vastassa ja ''pikkuisemme''
aloittaa maanantaina koulun, lukion toisen luokan,
IB:n ensimmäisen vuoden
ja
minä jään tänne tyttäreni tyhjän huoneen ääreen.
Viikkoon en siis aio avata huoneen ovea,
en voi...
ikävä, ikävä, ikävä...

XX Päivi

14 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus. Suoraan äidin sydämestä <3

    VastaaPoista
  2. Voi Päivi. En uskalla vielä ede ajatella.

    VastaaPoista
  3. Maailma tarjoaa välillä ihmeellisiä mahdollisuuksia. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen saattaakin avautua, niin kuin teilel kävi Matildan kanssa.

    VastaaPoista
  4. :) Muistan kun tapasin Matildan ensi kerran. Kannoin sylissä ja siihen hän nukahti :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...