HOTEL VILLA ARCADIO - SANCTUARY IN ITALY

Ciao!

Täällä olen taas.

Tämä paikka Italiassa, Garda järvellä, tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Jaana Nakarin luotsaama vanhaan luostariin perustettu kaunis ja kerrassaan hurmaava hotelli on kuin paratiisi maan päällä.

Vietin suurenmoisen miniloman Jaanan vieraana ja oli kerrassaan upeaa nauttia vieraanvaraisuudesta, sekä kauniista ja rauhallisesta ympäristöstä.

Niin paljon kuin olenkin matkustanut eri puolilla maailmaa ja asunut monissa hoteilleissa elämäni aikana,

niin tässä hotellissa voi aistia hyvin erityisen tunnelman;

se on sekoitus lämpöä, historiaa, kauneutta ja kodikkuutta.

Henkilökunta on ystävällistä ja hotellista puuttuu täysin ns. hotellimaisuus. Koko muu maailma ympärillä hämärtyy ollessasi täällä.

Aamuisin heräsin kun linnut lauloivat ja 

katsoessani ikkunasta, näin Garda järven vasten jylhiä vuoren rinteitä.

Jaana on loistava emäntä hotellissaan ja hauska. 

Hän ja hänen italialaisen miehensä hotelli on helmi muiden joukossa.

Tiedän, että monet vieraista saapuvat viettämään lomansa tänne vuosi toisensa jälkeen, enkä ihmettele.

Villa Arcadion keittiö tarjoaa miellyttävän ja herkullisen makuelämyksen
ja aamiaisen voi nauttia katsellen samalla upeita maisemia.

Minulla oli siinäkin mielessä ihana loma, että olen ystävystynyt Jaanan kanssa ja voi, miten hauskaa meillä oli.

Viiletimme Jaanan autolla Salon kaupungissa ja kuuntelimme argentiinalaista tangoa ja mietin miten ihmeessä saisin painettua kuvan maisemista ja musiikin mieleeni, niin että voisin ne muistikuvat elävästi palauttaa, kun olen takaisin Suomessa omassa arjessani

ja niin olen nyt tehnytkin.

Valokuvat ovat ihania, koska jotenkin niiden kautta palaamme helposti kuvan maisemiin ja tapahtumiin.

Kun saavuin Milanoon, minua oli vastassa Jaanan poika,
joka toimii valokuvaajana ja on asunut useissa maissa.

Ajoimme siitä Gardajärvelle ja tapasin myös Samin ihastuttavan 

italialaisen tyttöystävän.

Voi, olisin voinut viettää pidemmän ajan noissa ihanissa maisemissa
ja hauskassa seurassa.

Kiitos sinulle Jaana vieraanvaraisuudestasi ja hauskasta ajasta yhdessä,
saimme nauraa paljon.

Voit muuten käydä katsomassa Hotel Villa Arcadion viralliset kotisivut

täältä

Suloista viikon jatkoa

XX Päivi

HAPPY BIRTHDAY

Hei ja hyvää sunnuntaita!

Eilen vietimme pienesti, mutta sitäkin lämpimämmin keskimmäiseni 26-vuotissynttäreitä.Olimme kolmisin; pikkuveli, minä ja päivänsankari. 

Niinhän siinä kävi, etten muistanut aamulla, että 26-vuotta sitten tämä pienokaisemme syntyi. Poika itse sanoi, että kappas vaan tänäänhän onkin minun syntymäpäiväni...hyi minua, huonoa äitiä, kun en muista edes lasteni synttäreitä.

Aleksihan on asunut omillaan jo seitsemisen vuotta, koska joutui muuttamaan omilleen 19-vuotiaana, kun muutimme Puolaan ja hänellä oli edessä varusmiespalvelus. 

Lapseni alkutaival oli todella haastava, koska jatkuvan itkun ja spastisuuden takaa löytyi aivo- sekä otsalohkojen laajentuminen, joka nähtävästi johtui siitä, että vauvalla olisi ollut aivoverenvuoto raskausviikoilla 20.

Tästä kaikesta sitten monien tutkimusten ja fysioterapian jälkeen selvittiin säikähdyksellä, eikä myöhemmissäkään kehitysvaiheissa ilmennyt poikkeavaa. Lasten neurologi totesi minulle, että näitä parantumisia ja selviytymisiä lääketiede ei oikein osaa selittää. Lapsi sai kuitenkin migreenin 6-vuotiaani ja niitä kohtauksia kovan oksentelun saattamana kesti teini-ikään saakka.

Motorinen kehitys oli nopeaa ja Aleksi pelasi jalkapalloa ulkomailla koulunsa edustustiimissä ja aloitti koulutiensä jo 6-vuotiaana englannin kielellä.

Nyt hän on opiskeluun liittyvän ulkomaan vuoden jälkeen tekemässä lopputyötään, eikä oikein tiedä vielä asettuako Suomeen, koska veri vetää tätä sosiaalisen median osaajaa ulkomaille.

Eilen sitten söimme olohuoneessa lattialla rennosti istuen, musiikkia kuunnellen ja pelaten.

Pienet kilistelyt olivat paikallaan.

Viimeisessä kuvassa on kastekuva, sekä 1-vuotiskuva, kuvat isosiskon ja pikkuveljen kanssa asuessamme Malesiassa.

Näin ne vuodet vierivät.

Itse tässä tuntuu vain nuortuvan...nimittäin mieleltään :-))

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa!!

XX Päivi

SMALL CHANGES IN OUR BEDROOM

Hei,

nyt varmaan mietitte, että tuo se ei osaa päivittää kuin noista aina samoista kohteista, kuten makuuhuoneesta.

Mutta nyt onkin erikoistapaus, koska sekä makuuhuoneemme, että vierasvuoteemme kuvattiin (liikkuva kuva) asuntomessujen nettisivulle yhdessä muiden makuuhuonevaihtoehtojen rinnalle tänä aamuna.

Ei tämä mikään suuren suuri asia ole, makuuhuoneemme vilahtaa jossakin nettiklipissä tavallaan inspiraatiomilessä.

Sain tässä äskettäin sähköpostia ja tiedustelun, josko antaisin makuuhuoneemme kuvattavaksi (johtuen kai lähinna pylvässängystämme) ja minä tyttö tartuin haasteeseen, mikäs siinä.

Siirtelin pienhuonekaluja kuvauksia varten

ja mietinkin, että mitä jos jättäisinkin tuon vanhan arkun yöpöydäksi,

miksei...

Pienillä muutoksilla on mieltä virkistävä vaikutus,

paljon ei tarvita, niin heti jo tuntuu taas uudenlaiselta.

Nämä kuvat olen näpsinyt siinä ennen varsinaisia kuvauksia.

Että tällaista tänne tänään.

Ihanan lämmintä on riittänyt ja kesäfiilis on kohdillaan, tänne kauppaan tulee nyt vahva vastaleikatun nurmen tuoksu ja oven edessäni juoksi pienen pieni kani, hamsterin kokoinen.

HEI,nyt kerron, kun muistan, että torstaina, perjantaina ja lauantaina

ostaessasi kaupalta kaksi vaatetta, tarjoan sinulle edullisemman puoleen hintaan eli siis 50% hinnasta pois.

(Lauantaina suljen tuntia aiemmin,

to 12-18

pe 12-18

la 11-14)

Suloisia kesäpäiviä!

XX Päivi

HEART OF THE HOME

Hei,

keittiö taitaa olla useillakin se kodin sydän.

Keittiöstä johdetaan koko alusta, se on kuin laivan komentosilta.

Keittiössä istutaan ensimmäisenä aamulla ja iltahämärissä, pöydän ääressä iloitaan ja kerrotaan ne ikävätkin asiat, juodaan kuppi kahvia tai teetä.

Useimmissa kodeissa ulko-ovesta sisääntuleva käy peremmälle juurikin keittiöön.

Nuoriso ravaa jääkaapilla, meillä ainakin salilla käyvä nuori mies 

huudattaa keittiössä tehosekoitinta juomien/pirtelöiden valmistuksessa.

Jääkaapista etsitään aina jotakin syötävää.

Minä istun kahvikupin (nykyään kaurapuuron) ääressä ja katson keittiössä aamu-uutiset ja kun tulen töistä,

katson jonkun lempparisarjan (ainakin alun) kahvikupposen kanssa - no missä muualla kuin keittiössä.

Toinen pojista istuu kirjoineen ja monisteineen keittiön saarekkeen ääressä lukemassa pääsykokeisiin ja on tehnyt sitä jo monta kuukautta. 

Vanhempi on asettunut opiskelumateriaaleineen olohuoneeseen ruokapöydän ääreen tekemään lopputyötään.

Vaikka meillä ei ole sitä ruokapöytää keittiössä, niin saareke 

ajaa sen saman asian tai ainakin melkein. 

Meillähän keittiö ei ole suuren suuri, mutta se on on yksi osa avointa alakertaamme ja varmasti se on meidän kotimme sydän.

Jos tuosta sydämestä pitää etsiä vielä yksi tärkeä kohta, on se meillä tuo vanhan astiakaappi, joka tuli kotiimme asuessamme Jakartassa, Indonesiassa ja luullakseni se on minulle rakkain huonekalu sänkymme ohella.

Mies puheli viimeisen muuttomme yhteydessä, että eiköhän laiteta tuo kaappi jo polttopuiksi ja varmasti se ei enää kestä yhtään kuljetusta.

Täällä se nyt kuitenkin seisoo ylväänä ja tarkoin varjeltuna paraatipaikalla ja jos minä saan päättää, sitä ei häviteta koskaan :-))

Se on ollut kanssamme melkein kaksikymmentä vuotta

ja hoitanut tehtävänsä erinomaisesti, sekä mallikkaasti.

(Eilen kävimme muuten melkein koko porukalla syömässä,

siitä seuraavalla kerralla.)

Ihanaa sunnuntaita

ja aurinkoista alkavaa viikkoa.

XX Päivi