FOR YOUR SKIN

Hei,

Suomessa jos missä tarvitaan hyvät ihonhoitotuotteet. Talvikausi on haasteellinen iholle; pakkasilma ja keskuslämmitys kuivattavat ihoa.

Itse olen käyttänyt toistakymmentä vuotta Lumenen tuotteita ja ne ovat jollakin lailla suorastaan hellineet ihoani kaikissa olosuhteissa,

 myös asuessamme kuumassa Aasiassa, jossa ihoni altistui auringolle jatkuvasti. 

Bangkokissa ja Jakartassa ihoni altistui vuosien aikana lisäksi ilmansaasteille.

Olen polttanut ihoni moneen kertaan auringossa jo ihan nuoresta pitäen, silti se ei ole jättänyt minua pulaan nyt vanhemmalla iällä

ja uskonkin, että säännöllinen ihonhoito on ollut pelastukseni.

Nuorena paahdettiin alppilampulla naama punaiseksi,

kesät maattiin rannalla tai saaren kallioilla tavoitteena kunnon rusketus.

Iho parkani on kupruillut ja kuivunut ja

siksi olen yrittänyt hoitaa sitä säännöllisesti, sen olen velkaa iholleni. 

Lumene antoi kokeiltavaksi Apteekista saatavan Lumene LAB-perheen

syväkorjaavan ja tehokosteuttavan tiivisteen ikääntyvälle iholle,

aivan fantastinen tuote. 

Käytän päivävoidetta samasta tuoteperheestä.

Voin suositella näitä tuotteita lämpimästi ja käsi sydämellä.

Olen nyt kokeillut myöskin ihan uutta heleyttävää ja silottavaa tiivistettä (kuvan oranssi pullo)

Kaikille löytyy varmasti sopiva tuote ikään katsomatta.

Omat tyttäreni käyttävät Lumenen tuotteita ja minusta on hauska katsoa, kun he mieluiten kaikista tarjolla olevista tuotteista valitsevat sen merkin mitä ovat nähneet minun käyttäneen vuosien varrella.

Tiivisteen ja päivävoiteen lisäksi käytän

myöskin värillistä voidetta tasoittamaan ihon väriä, eikä sitä tarvita kuin hiukan, eikä suinkaan ihan koko kasvojen alueelle. 

Ei pidä myöskään unohtaa silmänympärysvoidetta.

Aika pienillä asioilla voi luoda itselleen arjen luksusta, eikä siihen tarvita suuria seteleitä.

Ihon hoito on varmasti yksi niistä.

Ha ha, kuvan keitto nyt ei millään lailla liity ihon hoitoon.

Päätettiin hakea Espoon Soukassa olevasta pienestä, entiseen kukkakioskiin perustetusta thaimaalaisesta ruokapaikasta ruokaa,

kuvassa on Tom Yam Kung, lempparikeittoni (sopii muuten tuon oranssisen pullon pariksi hyvin :-))

Lisää ihonhoitojuttuja tulossa.

XX Päivi

SPRING IN MY MIND

Hei,

en voi sille mitään, mutta tunnen jo kevättä rinnassani...

Kuvat ovat kaupaltani ja pikkuhiljaa kevät saapuu

kauppaani ja täyttää sen, sekä herättää minussa tuon uinuvan kaipauksen...

Kyllä se vaan on ihanaa.

Ihminen on kai luotu siten, että on aina hyvä olla jotakin odotettavaa.

Nyt monet ehkä ajattelevat, että on se kumma naikkonen, kun ei voi nauttia tästä kauniista talvesta joka meillä nyt on...

ja on muuten vielä aika pitkään,

mutta minkä kevään lapsi itselleen voi ja antakaa minun nyt hiukan leijua,

kyllä se tästä. Fiilistelen vähän.

Me kauppiaathan elämme vähän etuajassa.

Ensi kuun alussa menen ostamaan syksyä sisään,

suunnitteilla on myös lähtö Kööpenhaminaan katsastamaan syksyn muotia ja inspiroitumaan,

näin se menee.

Ystäväni sanoi, että kyllä talvi on pukeutumisasia,

kun on oikeat varusteet...

mutta uskallan väittää, ettei se ole pelkästään näin.

Vaikka itselläni olisi kolme toppatakkia päällekkäin ja viidet välihousut, niin silti talo kylmenee, putket jäätyy, autot takkuilevat, koira ei tee pissiä ulos, kun tassut jäätyvät.

Töistä tultuani, laitan ensimmäisenä takkaan tulet, sekä aamulla heti herätessäni.

Olen saanut onnekseni viettää kymmenen lämmintä vuotta Kaakkois-Aasiassa asuessamme siellä, jossa ilma oli kuin lehmän henkäys

ja lisäksi vielä melkein viitisen vuotta Varsovassa, joka on hiukan etelämpänä kuin tämä nykyinen rakas kotikaupunkini.

Älkää silti minua hylätkö, vaikka tässä vielä montakin kertaa manaan tätä kohtaloani syntyä tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle,

luulen, että minun oli tarkoitus syntyä Italiaan tai jonnekin niille main,

mutta jotakin meni vikaan...

Kaikesta huolimatta suloista viikonloppua teille ihanat lukijat!

XX Päivi

CUP OF COFFEE

Hei,

tarvitsen ympärilleni seesteisyyttä.

Se vain täytyy löytää pienistä asioista.

''Hienoimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin upeaa

tai jännittävää,

vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä ja

jotka soljuvat yksitellen,

 mutkattomasti kuin helmet nauhaan.''

Seesteisyyttä

 ovat minulle tietyt äänet tai

sitten täysi äänettömyys, hiljainen hetki.

Värit tai värittömyys.

Kun katson näitä lempivärejäni , niin eiväthän ne oikeastaan ole edes värejä;

vaaleaa harmaata, tummaa harmaata,

beigeä, vaalean ruskeaa, valkoista, mudan väriä, maitokahvia jne.

Tästä voisi päätellä , että olen melkoisen ''väritön'' ihminen.

Kauneuden ja hyvän olon voi löytää yllättävän läheltä,

joka päivä. 

Pieni kahvihetki päivän kiireiden keskellä...

Nautitaanko pienistä asioista ja

ollaan iloisia, onnellisia, viehtyneitä,

hauskoja, kohteliaita, nauravia, hymyileviä, pilke silmässä,

aina kun vain voimme.

Menen nyt nauttimaan kupillisen kahvia, sillä tuosta kuvan kahvikupillisesta on jo monta tuntia.

Istun vain ja haaveilen...

Ihanaa loppuviikkoa!

XX Päivi

SLEEPING TIME

Hei,

kyllähän oma sänky vie voiton vai kuinka.

En aio tässä nyt kuitenkaan kertoa sängystämme, enkä sen paremmin makuuhuoneestammekaan, ne tarinat on jo kuultu.

Ajattelin kirjoittaa nukkumisesta ja unettomuudesta.

Nukkuminenhan on ihanaa; illalla peiton alle kaivautuminen ja mukana hyvää lukemista. Vaikka olisinkin väsynyt, tarvitsen jotakin luettavaa, joka kyyditsee minut unten maille. 

On suhteellisen helppoa nukahtaa...

mutta sitten toisinaan herään kolmen jälkeen ja alkaa

pyörimisvaihe, uni on karannut jonnekin, vaikka väsymys painaa.

Mieleen tulevat pienimmätkin epäkohdat, jotka sitten paisuvat megaongelmiksi ja niitä alkaa tulla mieleen kuin liukuhihnalta.

Siinä ei paljon auta lämmin maito tai lampaiden laskeminen.

Olen yrittänyt myöskin omaehtoista

rentoutusta, johon kuuluu pään tyhjentäminen kaikista mahdollisista ajatuksista.

Toisinaan sytytän valon ja luen hiukan kunnes kirja/lehti putoaa kädestä.

Olen ollut huippunukkuja aiemmin.

Mieheni kateellisena kertoi minun nukkuvan paikallani

lähes liikkumatta koko yön, kun illalla asetuin vasemmalle kyljelleni, niin heräsin aamulla samalta kyljeltä, mutta sitten tapahtui jotakin...

olisiko se ikä??

On tutkittu, että eniten unettomuudesta kärsivät 40-50 vuotiaat naiset.

Näin ollen huonoa nukkumista ei voi suoraan yhdistää menopaussiinkaan,koska ikähaarukka olisi silloin korkeampi.

Minä siis olin meidän perheessä pitkään se 

''hyvä nukkuja''.

Mieheni nukkuu huonohkosti ja lyhyitä yöunia,

myös 25-vuotias poikamme nukkuu huonosti, eikä tahdo saada unenpäästä kiinni.

Minua vaivasi pitkään tolkuton päiväväsymys ja kerran nukahdin sohvalla kesken puhelun, oma tytär puhelimen toisessa päässä.

Tutkimusten jälkeen sain diagnoosin:

uniapnea.

Hoidoksi suositeltiin maskia norsun kärsällä,

ylipainehengityshoitoa

kone puhisee vieressä niin kovaa, että varmasti ei saa nukuttua ja hengityskatkosten aikana työntää ylipaineella ilmaa.

Miettikääpä miltä sitä näyttää kun on maski naamalla, josta lähtee letku, kuin kärsä.

Eihän siitä mitään tullut, kun yksi lapsistani näki laitteen ja maskin kärsineen naamallani, niin poika kiemurteli naurusta lattialla.

Jotkut ovat käyttäneet laitteesta nimeä ''makuuhuoneen turma'', joten  hyppäsin autooni ja palautin koneen takaisin sairaalaan.

Kuorsaan ja korisen toisinaan yöllä, välillä taas mieheni, 

ja pärjätty on :-)). 

Sanotaan, että unettomuuden syitä voivat olla jännittyneisyys, ahdistuneisuus tai

huonot nukkumistottumukset.

Nyt on tultu myös siihen tulokseen, että unilääkkeet eivät auta pitkäaikaisessa käytössä, vaan tulisi löytää muita hoitotapoja.

Unista saisi tähän pitkän tarinan. Itse vietän yöni milloin missäkin maassa, olen nuori, vetreä sekä uskalias. 

Milloin toimin eläintenhoitajana ja hoidokkini ovat tulitikkuaskin kokoisia kissoja ja koiria.

Toisinaan taas kiidän pitkin Euroopan moottoriteitä autolla, jossa ei toimi mikään muu kuin kaasupoljin.

Joskus unet ovat niin todentuntuisia ja mutkikkaitakin,

että mietin miten sellaisia tarinoita voi edes kehittyä.

Kohta lähden tästä katselemaan, minkälaisia tarinoita on tänä yönä tiedossa.

XX Päivi

P.S. Haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoitte edellistä päivitystä. Oli ihana lukea pieni pala teidän tarinaanne, kiitos.

<3 Päivi

MOTHER

Muistelen äitiäni, joka menehtyi syöpään melko tarkkaan tasan 17 vuotta sitten.

Valokuvissa ovat äitini ja minä, minä olen tuossa pienessä kuvassa niihin aikoihin, kun äitini sairastui ensimmäisen kerran syöpään.

Hänellä oli rintasyöpä ja toinen rinta poistettiin, olin silloin 17-vuotias ja muistan sen selvästi.

En oikein ymmärtänyt, että äitini saattaisi kuolla,

ennenkuin näin hänet leikkauksen jälkeen sairaalassa ja olin kauhuissani.

Lapsuudessani pelkäsin usein, että äidille tapahtuu jotakin.

Kun hän lähti kauppaan, tarkistin, että ''tulethan pian takaisin''.

(Kuvassa äitini muuten taitaa istua junassa Amsterdamissa joskus 60-uvun puolivälissä.)

Mitä voisinn sanoa hänestä.

Hän oli auttavainen, positiivinen, kannustava ja äärimmäisen rakastava.

Meillä halattiin paljon. Hän myös takoi minuun hyvää itsetuntoa.

Puhuimme paljon asioista ja kerroin hänelle, joskus ehkä liikaakin,

omista asioistani.

Hän suri suuresti surustani 

ja iloitsi isosti onnestani.

Myöhemmin, kun minulla oli jo lapsia, olimme myös hyvät ystävät ja soittelimme toisillemme lähes päivittäin.

Ihailin äitiäni monella tapaa.

Hän oli loistava piirtäjä, sekä kätevä käsistään.

Hänen käsissään syntyivät ihanat mekot ja upeat kirjoneuleet.

Äitini rakasti marjastamista ja sienestämistä, leipomista ja ruuanlaittoa. Isäni opetti aikoinaan nuorikkonsa leipomaan ja laittamaan ruokaa.

Hän oli myöskin erittäin lapsirakas ja auttoi lasteni hoidossa suuresti.

(Kuvassa oleva lyikynäpiirrustus on ajalta kun äitini oli nuori neitokainen.)

Hän sairastui uudelleen rintasyöpään parikymmentä vuotta ensimmäisen sairastumisensa jälkeen. 

Isäni oli juuri kuollut ja minä, ainoa lapsi, asuin Kaakkois-Aasiassa kaukana. Tunnen syyllisyyttä vieläkin. Äitini olisi tarvinnut minua,

vaikka hän puhelimessa aina sanoi, että minun pitää olla perheeni kanssa, eikä huolehtia hänestä.

Muutaman kerran lensin Suomeen lyhyellä varoitusajalla,

kun oireet viittasivat taudin pahenemiseen.

Loppuaikoina kirjoittelin hänelle fakseja sairaalaan ja hoitajat lukivat hänelle kirjeeni ja kuulumisemme.

En ollut paikalla, kun hän nukkui pois.

Hän oli äideistä parhain.

Jos äitisi on elossa,

käy hänen luonaan ja kerro

hänelle miten tärkeä ihminen hän on.

Tiedän toki, että äiti-tytär suhteitakin on erilaisia

ja joskushan ne eivät ole niitä helpoimpia.

Minusta olisi tärkeää, että asioista voisi puhua. 

Kannattaa ainakin yrittää, ennenkuin on liian myöhäistä.

Jokainen äiti on tavallisesti riittävän hyvä ja täysin ainutlaatuinen.

Äidin sydämessä on myös tilaa muillekin kuin omille lapsille.

Äidit ajattelevat ensin lapsiaan ja vasta sitten itseään.

Hyvää viikon jatkoa.

XX Päivi

-22 DEGREES

Hei,

kylmää on kuten kaikki tiedämme, meillä jäätyi tänään putki kylpyhuoneessa, eikä vettä tullut pisaraakaan. 

Talon ulkopuolelle mies kärräsi lunta eristeeksi ja sisällä lämmitettiin putkea hiustenkuivaajalla ja alkoihan se toimia.

Illalla kävimme saunassa ja takassa on palanut tuli joka päivä.

Sauna on minulle se must-juttu muulloinkin kuin pakkasella.

Kuvissa näytän siltä kuin olisin ''talvi-ihminen'',

mutta kun en ole.

(Yhdessä kuvassa olen kuin jonkinlaisessa imussa nousemassa korkeuksiin nokka pystyssä  :-))...)

Kauniiltahan se näyttää kun lumi välkehtii auringon valossa...

lumi on puuterisen kevyttä.

Matilda on ottanut nämä kuvat, katselimme takapihallamme kallioita,

jotka vielä jouluaattona olivat paksujen, vihreiden sammalten peitossa,

nyt niitä peittää lumivaippa.

Villasukat ja -paidat, kaulaliinat, sekä töppöset ovat nyt tarpeen.

Oikein ihanan valkoista ja toivottavasti hiukan lauhempaa viikon jatkoa teille <3

XX Päivi

P.S. Yhdentoista jälkeen illalla meiltä meni sitten sähköt poikki  asuinalueellamme täällä Espoossa. Meillähän talon lämmittää öisin lattialämmitys ja nyt se ehti olla tunnin päällä, joten jos sähköt eivät palaa, niin aika kylmissä olosuhteissa herätään aamulla, jos sitä ennen eivät putket ole paukkuneet...en ole talvi-ihminen, en...täällä sitä kynttilänvalossa ja kännykän turvin...
hyvää yötä.

XX sama