HOLA!!

Hola,

terveiset Espanjasta!

Tämä on mieheni ja minun pieni''karkumatka''. 

Päätimme, että tapaamme Malagassa ja niin teimme.

Minä lensin Helsingistä ja mieheni Varsovasta ja koska hänen lentonsa oli monta tuntia aiemmin perillä kuin minun, ehti hän ajaa hotelliimme Marbellaan, tsekata hotelliin sisään ja huristella vuokra-autolla takaisin kentälle Malagaan minua vastaan torstain ja perjantain välisenä yönä

ja täällä nyt ollaan yhdessä.

Hotellimme on pieni 9 huoneen hotelli Marbellan vanhassa kaupungissa, hyvin keskeisellä paikalla.

Kuusi ensimmäistä kuvaa ovat hotellistamme ja kaduista jonka kulmassa yöpaikkamme sijaitsee, ei hassumpaa, sanoisin.

Tiedättekö ihan melkein parasta on ollut se, kun mieheni on aamulla hakenut aamiastarjottimen huoneeseemme ja olemme nauttineet kahvit omalla parvekkeellamme auringon lämmössä.

Kesä tuntuu ja kuuluu. Aurinko häikäisee silmiä ja kuumottaa poskia, sekä nenää, linnut kirkuvat sinisellä taivaalla.

Tiedättehän sen äänen mikä linnuista kesälämpimällä lähtee,

en tarkoita nyt viserrystä vaan sitä suoranaista kirkunaa, olisiko se iloa siitä, että saa lentää vapaana taivaan sinessä.

Ajoimme eilen tunnin matkan päähän korkealle vuoristoon historialliseen Rondaan

ja koska olimme niin korkealla, lämpötila tippui nopeasti ja neuleponcho oli tarpeen. Ihastelimme korkeuseroja.

Nyt lähdemme illanviettoon kaupungille, joten

näkemiin ja 
IHANAA

viikonloppua sinne!

XX Päivi

WHO AM I (Jasmiini)

Hei 

tämän rouvan kanssa asuimme muutaman vuoden yhtäaikaa Varsovassa ja siitä tuttavuutemme alkoi.

Nyt Jasmiini asuu Suomessa perheensä kanssa. Perheeseen kuuluu aviomies ja kolme poikaa, sekä koira Bruno.

Elämä on välillä hektistä ja tasapainoilua lasten harrastusten, sekä omien menojen välillä. 

Kävin tapaamassa Jassua perheen kauniissa kodissa Helsingin viehättävässä kaupunginosassa.

Istuimme ranskalaistyyppisessä keittiössä ja söimme, sekä kahvittelelimme ja juttuahan riitti useaksi tunniksi.

(Pieni mainos: kuvissa näkyvät kupit ovat muuten monday TO sunday uutuuksia kevätmallistosta, sekä leipävuoka.) 

Mikä on nyt ajankohtaista elämässäsi?

Olen opiskellut uutta ammattia ja perustanut sisustusalan yrityksen (Cocointerior) oman nykyisen työni ohella ja olen siitä hyvin innostunut. Tällä hetkellä työskenetelen markkinointialalla.

Nautin keväästä ja odotan kesää, sekä pääsyä saaristoon mökillemme.

Kokkaaminen on meille tärkeää ja nyt saareen on valmistunut ihana kesäkeittiö.

Mökillä rauhoitutaan ja syödään hyvin.

Millainen sisustaja olet?

Kotimme on suunniteltu sekä meille aikuisille, että lapsillemme. On miellyttävää kun kodissa näkyy eletty elämä, 

uusi, sekä vanha muodostavat kerroksellisuutta

ja kodissa voi aistia oman perheen tarinat.

Mielestäni kodista pitää huokua lämmin tunnelma.

Millainen pukeutuja olet?

Melko rento, kuitenkin niin, että eri tilaisuuksiin pukeudun kyseisen tilaisuuden vaatimalla tavalla. Meillä on jonkin verran edustusmenoja ja korkkarit kuuluvat juhlapukeutumiseeni.

Myös asusteet ovat minulle tärkeitä,

kuten korut ja huivit.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Eräänlainen tasapaino elämässä, perhe, sekä mielekäs tekeminen harrastusten ja työn välillä.

Onnelliseksi tekee myös 

yhteiset hetket lasten kanssa,

sekä perheen kesken matkustaminen.

Olen myös iloinen, kun saan toimia sisustamisen parissa

ja näen konkreettisesti työni tuloksen.

Mistä haaveilet?

Pitkällä aikavälillä haaveissa olisi vielä joskus asua ulkomailla, ainakin osa-aikaisesti.

Nyt juuri haaveilen pääsystä mökille puusaunaan

ja uimaan viileään veteen.

Sitä odotellassa.

Kiitos Jasmiinille.

XX Päivi

WOMAN'S LIFE

Nyt puhutaan täyttä asiaa, sillä aion tässä hiukan pohtia menopaussia, vaihdevuosia.

Kuukautisethan loppuvat keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta menopaussi voi toki alkaa paljon aiemminkin, eräällä ystävälläni 42-vuotiaana ja minulla itselläni 47-vuotiaana,

joten ei tämä teksti nyt ihan ikälopuille ole tarkoitettu :-))

Kun minulla on ollut ''huonoja päiviä'' täällä kotona, niin teini-ikäinen poikani tokaisi minulle aina, että ahaa, äidillä taitaa olla ''se aika kuukaudesta'', enkä hennonut sanoa, että kuulepas kun tämä äiti on lennähtänyt mummoaikaan jo aikoja sitten, eikä ole pelkoa ''tietyistä päivistä kuukaudessa''!!! 

Oli paljon mukavampaa, kun lapsi kuvitteli äidin olevan vielä fertiilissä iässä :-))

Joillekin vaihdevuodet ovat vain sana, joka kuvaa tiettyä ajanjaksoa naisen elämässä ilman sen kummempia oireita.

Sitten on niitä, jotka luulevat sairastuneensa vähintään skitsofreniaan tai ainakin vakavaan masennukseen tai sitten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (enkä tässä nyt pilaile vakavilla sairauksilla).

Olo voi olla hyvinkin ahdistunut, itkuinen, apea ja iloton tai jopa ärhäkän aggressiivinen. 

Mies ei tietenkään ymmärrä mistä on kysymys ja lapset ovat tahallaan kauheita.

Tai kun kivulta ei tahdo päästä enää kyykkyyn ja sitä kuvittelee reumaksi, luuvaloksi, luusyöväksi, nivelrikoksi ja ties miksi.

Estrogeenin vähyys aiheuttaa nivelissä tulehduksellisia reaktioita.

Kylmäveriset muuttuvat kuumaverisiksi ja kuumaveriset tulipalloiksi.

Onhan se kamalaa herätä keskellä yötä silmäkuopat täynnä hikeä

tai työssä juosta tomaatin punaisena otsa hiestä märkänä avaamassa ja sulkemassa ikkunaa viisi kertaa tunnissa,

varsinkin kesken kokouksen,

kun työtoverit ja asiakkaat kuvittelevat sinun täysin seonneen.

Olisi ihanaa jos muodissa olisivat viuhkat, joilla leyhytellä,

joskaan se tuskin riittäisi, vaan viuhkoissa pitäisi olla mahdollisuus säätää leyhyttely pakkasilmavirraksi.

Välillä on sitten vaan pakko nakella vaatteet pois päältä ja nakuilla,

mutta tätä suosittelen ainoastaan kotioloissa.

No, ei hätää, vahdevuodet saattavat olla ohi puolessa vuodessa...

tai sitten ne kestävät kaksikymmentä vuotta.

Itse olen käyttänyt ja käytän edelleen hormonikorvaushoitoa ja olenkin yrittänyt jättää sen pois pariin otteeseen huonoin seurauksin...aloin tuskastuneena melkein 

''kävellä seinillä''.

On selvää, että hormonikorvaushoitoihin liittyy pelkoja ja epäluuloja, 

mutta vaa'assa painaa kuitenkin myös elämänlaatu.

Jos nyt syö kymmenen vuotta hormoneja eli ottaa purkista pillerin kehosta kadonneen estrogeenin tilalle,

niin yhdeksän sadasta naisesta sairastuu rintasyöpään,

kun taas niistä, jotka eivät sitä pilleriä ota, kahdeksan sadasta sairastuu rintasyöpään, ero ei ole valtava.

Lähes kaikki saavat hormonikorvaushoidosta avun vaihdevuosioireisiin. 

Itseäni pelotti alkuun ottaa pilleri päivässä,

mutta oli ihanaa kun kaikki oireet poistuivat kun taikaiskusta.

Oma äitini sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään 48-vuotiaana, kun itse olin silloin 17-vuotias

ja

toistamiseen rintasyöpään kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Hän sairasti kolme vuotta ennen kuolemaansa.

Tietenkin minua pelottaa,

ja käynkin säännöllisesti tarkistuksissa.

En kuitenkaan halua kärvistellä kaikkien oireiden kanssa,

sillä minulla ne olivat sieltä voimmakkaammasta päästä,

olin suorastaan hulluuden partaalla.

Toisaalta hormonikorvaushoidon on todettu vähentävän osteoporoosin, sydäninfartin, sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä.

Jokainen nainen tekee kuitenkin oman ratkaisunsa,

jos nyt oireita esiintyy. 

Toiset kokeilevat myös luontaistuotteita.

Niin kauan kun vaihdevuosioireet eivät pääse niskan päälle

ja täten huononna elämänlaatuamme,

voimme olla tyytyväisiä tähänkin ajanjaksoon elämässämme, 

sillä huippuahan tämä on!!!! Oikeasti. 

Suloista ja keväistä loppuviikkoa!!

XX Päivi

MY LIFE

Tähän ikään mennessä on ehtinyt tehdä kaikenlaista.

Nuorena en oikein tiennyt mikä minusta isona tulee.

Kirjoitin ylioppilaaksi isäni ansiosta,

tarkoitan sillä, että minulla ei kotona asuessani ollut muita vaihtoehtoja kuin lukio. Tämän jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi. En kuitenkaan koskaan halunnut olla sairaanhoitaja sanan varsinaisessa merkityksessä somaattisella puolella, joten hain erikoistumaan mielenterveystyöhön ja psykiatriseen sairaanhoitoon oltuani ensin vuoden sijaisena mielenterveystoimistossa.

Pääsin erikoistumaan Helsinkiin ja samalla suoritin opintojen ohessa musiikkiterapian peruskurssin Sibelius-Akatemiassa.

Tämän jälkeen alkoi urani mielenterveyskeskuksessa ensin sijaisena ja melko nopeasti sain vakituisen paikan.

Suoritin useita erilaisia kursseja, opettelin perheterapiaa, vaikka minulle kuitenkin on aina ollut mielenkiintoisinta kohdata yksilö.

Siihen aikaan meillä oli ihana tiimi toimistossa ja

muistelenkin lämmöllä työtovereitani, olimme kuin yhtä perhettä, se oli hyvää aikaa. Töihin oli joka päivä mukava mennä,

aikaa vietettiin yhdessä myös työn ulkopuolella.

Sosiaalityöntekijä, erikoissairaanhoitaja ja psykologi tekivät kaikki terapiatyötä ja sen lisäksi jokaisella oli oma erikoisalueensa.

Opin työssäni paljon, paljon ihmisistä ja kuinka ero terveen ja sairaan välillä voi joskus olla kuin veteen piirretty viiva.

Ulkomailla asuessamme työskentelin vuoden verran työnohjaajana kirkon lähetysavun työntekijöille; papeille, sairaanhoitajille ja sosiaalityäntekijöille.

Myöhemmin Suomessa tein kriisityötä ulkomaan vuosien välissä ja asiakkaat varasivat itse vastaanottoaikansa terveyskeskukseen minulle tai tulivat lääkärin lähetteellä. Lähinnä kysymykseen tulivat elämänkaareen liittyvät ongelmat ja äkilliset tapahtumat, jotka kriisiyttivät asianomaisen elämän; kuolemantapaukset, esim. itsemurhat, parisuhdeongelmat, kuten avioerot, sekä vakavan sairastumisen aiheuttamat psyykkiset ongelmat, masennus ja paniikkihäriöt. Vedin myös jossakin vaiheessa avioeroryhmiä.

Olin tyytyväinen valitsemaani työhön.

Toisinaankaipaisin jotakin muuta

ja ulkomailla asuessamme harrastuksista syntyi ajan mittaan uusi työ minulle.

Maalasin paljon tauluja, olin mukana yhteisnäyttelyissä ja pidin myös omia näyttelyitä. Tauluja syntyi välillä hyvinkin tiheään tahtiin ja maalasin lasten ollessa koulussa.

Välillä istuttiin porukalla lattialla papereiden ja värien keskellä.

Jossakin vaiheessa minulla oli Aasiassa paikallinen puuseppä apuna, joka toteutti piirustusteni mukaan puisia pienhuonekaluja myyntiin. Se oli sitä aikaa kun POP UP- myynneille ei ollut kyseistä nimeä vielä keksittykkään.

Suunnittelin ja piirsin myös kenkiä eräälle tehtaalle asuessamme Thaimaassa ja oli hienoa nähdä oman käden jälki kenkäkaupan hyllyillä.

Hauskinta on esineiden ja tuotteiden suunnittelu, sekä prosessin seuraaminen askel askeleelta.

Tällä hetkellä inspiraationi ohjautuu keramiikkaan, joka valmistetaan omalle monday TO sunday- tuotemerkilleni.

Blogin tekemisessä taas kuvat ovat se minun juttuni.

Uskon olevani melko luova ja se on sekä hyvä, että huono asia.

Olen usein vähän jalat irti maasta, se voi olla hauskaa, mutta joskus rasittavaakin, ainakin perheen sisällä.

En kai koskaan ollut aivan''tavis''äiti tai vaimo, 

vaan minussa asuu kyllä jollakin tavalla villi ja vallaton, hiukan hullukin sielu,

jota onneksi mieheni tasoittaa.

Onnea on nauraa vatsa kipeäksi,

onnea on tanssia vaikka keskellä yötä,

kun sattuu heräämään.

Onnea on se, että vaikeuksista selvitään aina jollakin lailla.

Onnea on nauraa itselleen ja omille mokilleen.

Toivon, että jotakin tästä ns. ''hullusta luovuudesta'' on siirtynyt lapsilleni, koska arjesta voi tehdä mukavamman ja iloisemman 

kun pystyy elämään elämäänsä hiukan hassutellen. 

Ihanaa alkavaa arkea...hassutellen.

XX Päivi

EASTER PASTA

Hei,

ihana aurinko paistaa ja koko koti kylpee...

pölyssä!!

No, minä en aio kuitenkaan nyt siivota, mutta ruokaa on välillä laitettava.

Perjantaina söimme oikein pitkän kaavan mukaisesti mieheni vanhempien luona karitsan paashtopaistia, niin herkullista.

Nyt tässä sitten puolestaan ohje simppelille pastalle, 

joka muuten löytyy viimeisimmästä Kotivinkin numerosta.

500g vihreää parsaa (kypsensin paistinpannulla, maustoin sitruunalla, sokerilla ja suolalla)

300g kuviopastaa

aurinkokivattua tomaattia pieniksi paloiteltuna

200 g raastettua parmesaania tai jotakin muuta vahvaa juustoa murustettuna

yrttejä hienonnettuna (ruohosipuli jne.)

paahdettuja pinjansiemeniä

Kastike:

1 punasipuli (pieneksi paloiteltuna)

2tl sormisuolaa

1-2tl sokeria

valkopippuria

2rkl limen mehua puristettuna

1tl sinappia (Dijon)

1dl oliiviöljyä

Kaikki ainekset sekoitetaan ja kastike lisätään.

Tarjoillaan heti.

Leppoisaa Pääsiäisen jatkoa.

XX Päivi

IT'S EASTER

Hiivin aamulla hiirenhiljaa portaat yläkertaan...

kuuluu vaimeaa unen tuhinaa.

Ihana näky ja ihana tunne sydämessäni.

Hain nuorimmaisemme eilen myöhään illalla kentältä ja

nyt tuo minun pienokaiseni nukkuu syvää unta, eikä herää 

vaikka ikuistan unen kamerallani,

nuku vain, nuku...

Pitkäperjantai saisi jatkua vaikka kuinka pitkään...

Nyt olemme tässä jo vierekkäin keittiössä,

teemme molemmat omia hommia, mutta vieretysten.

Onhan se aikamoisen hienoa, kun kolme lapsista paikalla.

Kohta hyppäämme autoon, haemme Axelin töistä ja suuntaamme anoppilaan syömään pääsiäisherkkuja. Mieheni tulee sinne suoraan kentältä,

näin pääsiäinen on meillä alkanut ja 

jatkuu vielä monta päivää.

Nauttikaa pääsiäisen ajasta <3.

(Kauppa on auki normaalisti huomenna, lauantaina, 11-15)

XX Päivi