MY SANCTUARY

...no kyllä se mieleisin paikka, eräänlainen pyhäkkö taitaa olla kuitenkin se koti meille useimmille.

Ihana on lähteä matkoille ja kyläilemään,

vaan ihana on tulla takaisin kotiin.

Kotona voimme olla niinkuin haluamme;

laitamme ruokaa rakkaittemme kanssa,

otamme nokosot sohvalla.

Itkemme surusta ja ilosta, nauramme tikahtuaksemme, 

kuljemme virttyneessä kotiasussa.

Koti on se oma pakopaikkamme täällä maailmassa,

siellä tunnemme olevamme turvassa.

Ihana toimittaja Natalia Rehbinder ja kuvaaja Paula Virta

kävivät kodissamme tekemässä jutun Kotivinkki-lehteen.

Päivä oli kaikenpuolin ihana näiden ammattinsa osaavien naisten kanssa,

voit käydä lukemassa jutun juuri ilmestyneestä lehdestä.

Ihanaa pääsiäistä

teille kaikille!

(P.S. Muistattehan, että kauppa on kiinni torstaina

ja auki taas lauantaina)

XX Päivi 

JUST DOING NOTHING

 Hei,

Palmusunnuntai alkaa kääntyä kohti iltaa.

Päivä on ollut kaunis, joskin hiukan talvinen.

Sunnuntai on se minun juttuni, en saa aikaiseksi juuri mitään, mutta rakastan tätä toimettomuutta.

Aikoinaan ulkomailla asuessamme, sunnuntai oli mielestäni viikon turhin päivä...

koko maaima tuntui pysähtyvän, tunsin kuin olisin ollut jonkinlaisen kuplan sisällä, toimettomuus ahdisti.

Odotin kiivaasti maanantaita ja arkirutiineja.

Nyt sensijaan oikein odotan sunnuntaita ja tätä hidasta tempoa.

Istun koneella ja minulla on aikaa ihastella erilaisia kuvia, sekä artikkeleita ja inspiroitua. Yleensä teen myös blogipäivityksen sunnuntaisin ja pyrin tekemään toisen sitten arkena. 

Ovea ei kyllä oikein kehtaa avata, jos ovikello soi, sillä sen verran näytän hurjalta tässä sunnuntailookissani. Meikki-Päivi huulipunineen ja hiuslakkoineen on jossakin muualla ja peilistä minua katsoo kalpea, läikikäs naama, sekä pystytukka :-))

Tänään sunnuntaina ovikello kuitenkin soi muutaman kerran ja olihan ovi avattava, sillä oven takana seisoi sekalainen joukko noitia ja pääsiäispupuja värikkäine oksineen.

Hennot, reippaat ja ujot ääneet lausuivat virpomisloitsun: 

''Virvon, varvon tuoreeks terveeks...''

Palkaksi vitsaa vastaan olin hankkinut pääsiäismakeisia, joita sitten pienet kätöset nostelivat koreihin.

Pohjanmaalla puolestaan trullit ovat liikkeellä vasta viikon kuluttua.

Toivon tämän kansanperinteen säilyvän. Itse vietimme niin lukuisia vuosia poissa Suomesta, että lapsemme olivat ihmeissään kun puin heidät heidät Suomessa ollessamme pääsiäisnoitatamineisiin ja lähetin matkaan oksien kera... minun pienet pääsiäisnoitani.

Toivotan täältä Tyskaksentien toimettomuudesta

toimeliasta alkavaa viikkoa!

XX Päivi

HIPPIE

Hei,

tekeekö ikä romanttiseksi, minut on tainnut hiukan tehdä.

On hauska yhdistellä eri tyylejä vaatetuksessa,

niinhän me teemme sisustaessammekin.

Emme aina vedä kaikkea samalla tyylillä,

vaan rikomme kokonaisuutta jollakin, joka ei kuulu joukkoon.

Pukeutumisessa voimme noudattaa tätä samaa. Olenkin sanonut, että kumisaappaiden kanssa voi pukea silkkipaidan ja farkut muuttuvat salonkikelpoisisksi oikean yläosan kanssa.

Vaaditaan rohkeutta ja kokeilunhalua erottua joukosta.

Itse en ole oikeastaan koskaan ollut klassinen tai romanttinen, vaan ole enemmänkin sellainen ''sekapukeutuja''.

Koska rakastan kaikkea kaunista, niin en voi kuitenkaan välttyä pitämästä mm. kuvissa olevista paidoista, niin kauniita ne ovat.

Minusta me naiset voimme korostaa naisellisuuttamme, olematta silti mauttomia.

Ruotsalaiset kanssasisaremme ovat minusta askeleen verran meitä edellä tuossa naisellisuudessaan, puhumattakaan ranskattaristi tai Itä-Euroopan siskoista.

Ruotsissa käydessäni ihailen aina niiden kiharoiden määrää, liehuvia, keveitä ja romanttisiakin vaatteita. Ei ole väliä, onko nainen runsas vai pienen pieni ja hoikka, kukin kantaa vaatteensa omalla varmalla tavallaan.

Ei, ei, en nyt tarkoita missään tapauksessa, että suomalaiset eivät osaa kantaa vaatteitaan, mutta olemme ehkä kuitenkin piirun verran arkisempia, arempia ja käytännöllisempiä pukeutumisasioissa.

Nyt varsinkin kun kesä lähestyy voisimme hiukan irrotella, vai kuinka.

Haha, minä olen tässä paraskin puhumaan,koska olen tavallaan melko kaavoihin kangistunut omassa pukeutumisessani.

Minulla pitää olla oikeanpituista paitaa, ettei lättänä takapuoli näy

ja otan myös mielummin hiukan löysemmän A-linjaisen paidan, ettei tarvitse stressata vatsamakkaroita, enkä tohdi käyttää lyhythihaisia, koska allit ovat heiluneet jo jonkin aikaa...

Joskus on hauska olla ajattoman tyylikäs, toisinaan taas voi heittäytyä niin, niin naiselliseksi

ja tietty joskus on vallan loistavaa olla välittämättä mistään,

olla vain se virttynyt vanha pyjama päällä koko päivän.

Sen tiedän kuitenkin, että rakastan hiukan tuota boheemia tyyliä,

ehkä minussa elää jonkinlainen sisäinen HIPPI.

Terveiset myöskin Boho-Bealta!!

XX Päivi

WHO AM I (Aino-Kaisa)

 Hei!

 Tässä talossa,

tässä kodissa

on lämmin tunnelma

ja

tämän talon asukin tunnen todella hyvin.

Tässä kodissa asuu nimittäin tyttäreni Aino-Kaisa perheineen.

Perheeseen kuuluu tyttäreni lisäksi puoliso Anssi, 

sekä tytär Ella ja Hugo-koira.

Vietin ihanan lauantai-illan

ja 

sunnuntaipäivän täällä.
Kiitos.

Mitä ajankohtaista on nyt juuri elämässäsi?

Aino-Kaisa kertoo odottavansa malttamattomana kevättä ja kesää.

Perhe muutti viime vuonna loppukesästä omaan punamultataloon ja nyt odotetaan innolla kesää, jotta päästään nauttimaan tilavasta pihasta.

Suunnitelmissä on kasvattaa omat yrtit ja vihannekset.

Lisäksi pariskunta on pikkuhiljaa purkanut keittiönkaappeja uusien suunnitelmien edetessä.

Tietysti todella ajankohtaista on esim. tuleva pääsiäinen ja aloitammekin Ellan kanssa hyvissä ajoin valmistamaan virpomisoksia.

Millainen sisustaja olet?

''Suosimme kierrättämistä ja tuunaamista.

Kunnostamme vanhoja huonekaluja omamme näköisiksi.

On ihanaa kun kotimme esineillä on kullakin oma tarinansa,

eikä kodissamme ole juurikaan uutena ostettuja huonekaluja.

Kiertelemme paljon mieheni Anssin kanssa vanhantavarainliikkeissä

ja usein löydämme jotakin ihanaa kotiimme.

Suosin luonnonkuituja kodintekstiileissä ja vuoteemme on puettu pellavaan, jotka ovat äitini liikkeestä, monday TO sunday mallistosta''

Millainen pukeutuja olet?

''Rento, mukavuus ennenkaikkea,

eikä merkeillä ole minulle merkitystä.

Jos jokin vaate on oikein mieleinen ja ihastun siihen, niin hankin sen.''

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

''Koti ja perhe.

Perheellä tarkoitan Anssia, Ellaa,

sekä vanhempiani ja sisaruksia.

Hyvä ruoka, ruuan valmistaminen perheelle ja hyville ystäville tekee onnelliseksi, aina on syytä juhlaan. On mukava tehdä ruokaa isollekin porukalle.''

Mistä haaveilet?

''Yksinkertaisista asioista,

haaveilen hyvästä, tavallisesta elämästä ja perheen hyvinvoinnista.

Yksi suuri haave on pian toteutumassa, siitä lisää myöhemmin.''

Tämän tekstin myötä toivotan teille 

oikein hyvää alkavaa viikkoa.

XX Päivi

WAKE UP AND MAKEUP

Hei,

meikkaaminen on minulle oikeastaan yhtä tärkeää kuin pukeutuminen tai peseytyminen

ja se kuuluu minun jokapäiväisiin rutiineihini, enkä voi kuvitella lähteväni ulos ovesta laittamattomana. Tämähän on täysin tottumiskysymys. 

Muistan lapsena, teininä ja nuorena äitinä aina seuranneeni omaa äitiäni, joka laittoi joka päivä kauniin arkimeikin kasvoilleen ja punaisen huulipunan huuliinsa tai tätini,

joka oli loppuun saakka huoliteltu ja kauniisti meikattu.

Meikkaus ei suinkaan ole itsetarkoitus, mutta tuntisin itseni alastomaksi, jos en ehostaisi kasvojani.

Puhdistan ihoni aina iltaisin, enkä muista käyneeni nukkumaan koskaan meikit päällä. 

Käytän tietysti kosteusvoidetta/päivävoidetta ja sitä vaihtelen aina sen mukaan kun markkinoille uutta ilmestyy, kuitenkin niin, että viime vuosina olen suosinut Lumenen tuotteita, koska ne sopivat iholleni erinomaisesti.

Käytän myös päivittäin meikkivoidetta, mutta levitän sen arkisin vain ja ainoastaan poskipäille, keskiotsaan, hiukan nenälle ja leuankärkeen. Täten voiteen on hyvä olla hyvin lähellä ihon omaa väriä ja melko kevyttä.
Uskonkin, että ohut kuultava meikkivoide on toiminut kosteusvoiteen lisäksi kasvojeni suojana asuessamme vuosia kuumissa miljoonakaupungeissa Aasiassa.

Saadakseni iholle hehkua, käytän kesät talvet hiukan aurinkopuuteria.

Poskipunani on yleensä melko heleänpunainen ja sitä käytän myös päivittäin.

Silmien ympärille laitan siihen tarkoitettua kevyesti peittävää vaaleaa voidetta kosteuttavan silmänymärysvoiteen päälle, koska iän myötä silmänympärysiho aina tummuu, samoin kuin silmän sisänurkat.

(Kuvassa se on pieni vaaleansininen tuubi.)

Silmät meikkaan siten,

että rajaan silmät pehmeällä silmänrajauskynällä (haha, sehän on tuo kuvassa näkyvä pienen pieni pätkä) ja pehmennän rajauksen siihen sopivalla pensselillä. Rajaukset tulevat sekä ylä, että alapuolelle, saatan  lisätä hiukan vielä kajalia terävöittämään katsetta.

Koska ikä vaalentaa omia värejä (paitsi nuo silmänaluset, jossa käy toisinpäin), ovat kulmakarvani valjut ja ohentuneet, täten värjään kulmat keskiruskealla kynällä.

Lopuksi vielä ripsiväri ja se minulla on ollut jo vuosia vesiliukoinen 38 asteen vedessä poispestävä maskara.

Luomiväriä sipaisen vain juhliin ja silloin se on usein tummaharmaa, mattaväri.

Ai, niin se tärkein vielä...

IHANA huulipuna!!! Kuka voi elää ilman huulipunaa, kysyn minä. Olen vaihtanut punani viimeaikoina vaaleampaan eli entinen korallipunainen on vaihtunut hiukan hillitympään. Huulet on myös hyvä rajata huulien värisellä kynällä, jolloin puna näyttää siistimmältä.

Huulipunia minulla on muutaman euron punasta vähän kalliimpiin, tärkeää on tietysti väri, sekä koostumus, ei merkki.

Tähän kaikkeen menee se oma aikansa aamuisin, mutta sitten tunnen olevani valmis uuteen päivään.

Meikkaanko sitten kotona ollessani...kyllä. Jos pukeudun, niin myöskin meikkaan. Jos minulla on pyjamapäivä, olen naturel, enkä heiluttele meikkipensseleitä.

Meikkituotteeni eivät ole kalliita, enkä tuhlaa ehostamiseen, vaan käytän tuotteet loppuun ja sitten vasta ostan uuden. Voiteita minulla kuitenkin on useita; on kirkastavaa, heleyttävää, kohottavaa jne. Tärkeintä kuitenkin on, että voide kosteuttaa ihoa.

Olenko siis turhamainen, en ole omasta mielestäni.

Meikki antaa minulle itsevarmuutta ja tunnen itseni naiselliseksi.

Nyt lähdenkin tästä töihin ja tietysti meikattuna :-))

ja toivotan teille ihanaa päivää,

sekä loppuviikkoa!!

Xx Päivi

WHO AM I (Tea)

Hei,

tämän naisen olen tuntenut jo yli kolmisenkymmentä vuotta.

Olemme lisäksi samalta pieneltä paikkakunnalta, Kotkasta kotoisin. 

Tea asuu miehensä kanssa Helsingissä vasta hankkimassaan kodissa. Pariskunta on muuttanut viime vuosina ripeään tahtiin ja Teasta on kehkeytnyt 

suorastaan ammattimainen remonttien asiantuntija.

Aikuiset pojat asuvat jo omillaan ja nykyinen koti onkin kahden aikuisen kaupunkikoti.

Tällä hetkellä Tea ei ole vakituisessa työsuhteessa, vaan auttaa tarvittaessa miestään tämän yrityksessä.

Mikä on nyt ajankohtaista elämässäsi?

Hiihtokausi Tahkolla, joogan opettelu, sekä uuden kodin sisustuksen suunnittelu. Kevättä rinnassa.

Millainen sisustaja olet?

Maanläheiset värit ja paljon valkoista. 

Tea sanoo olevansa vahvasti koti-ihminen ja pesän rakentaminen on tärkeä osa elämää.

Muutto maalaiskodista kaupunkikotiin edellyttää jonkinlaista sistuksen päivittämistä.

Tea ei kaihda tarttua pensselin varteen ja monet huonekalut ovat saaneet uuden maalipeitteen tämän reippaan rouvan käsissä.

Millainen pukeutuja olet?

''Simple''. Värimaailma on hyvin hillitty ja 

yllätys, yllätys farkut, sekä valkoinen paita ovat usein perustana pukeutumiselle.

Vaatekauppojen kiertely on Tean mukaan melko rasittavaa puuhaa ja sen vuoksi hän suosiikin pieniä putiikkeja.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Näin äkkiseltään Tealle tulee heti mieleen terveys, koti, sekä läheiset ihmiset.

Myös aurinko ja puhdas koti lisäävät onnellisuuden tunnetta.

Mistä haaveilet?

''Haaveilen yksinkertaisista asioista, kuten kesän lämmöstä, uusista kokemuksista, sekä tärkeästä laatuajasta oman puolison kanssa'', hymyilee Tea. 

________________

Teille ihanat lukijat,

toivotan suloista sunnuntai-iltaa, sekä mukavaa alkavaa viikkoa!

XX Päivi