I NEED SOMETHING BEAUTIFUL

Hei,

näin tämä homma sujuu

tai paremminkin voisi sanoa, ettei suju.

En haluaisi olla näin Ystävänpäivänä negatiivinen, mutta...

Tuntuu, että olen piehtaroinut koko viime kuun ja tämän kuunkin jonkinlaisessa talvi-inhon syövereissä.

Olen levoton, ahdistunut, alakuloinen.

Miltä kuulostaa, näin itse alan ihmisenä saattaisin ehdottaa itselleni depressiolääkitystä ja psykoterapiaa, ei vainenkaan, vitsi, vitsi,

asiat eivät ole vielä siinä jamassa.

Mutta minulla on levoton olo, aivan kuin olisin lukittuna johonkin häkkiin,

puhkun ja puhisen päästäkseni ulos. Levottomuus on kyllä rakkaan mieheni vika, sanon minä, kaikkitietävä :-)) :-)).

Mies mokoma kiikutti meitä mannerten välillä, maasta toiseen, kaupungista seuraavaan, uutta kotia kodin perään, onko se nyt ihme, että 2-3 vuoden muuttovauhdilla kahdenkymmenen vuoden jälkeen ei ole helppoa asettua aloilleen, ei.

Rakastin kuitenkin jokaista päivää, kuukautta, vuotta, jolloin elimme muutoksien virrassa, uusien seikkailujen odotuksessa...koko perhe, myös lapsiparkamme!

Muutoksen halu alkaa jälleen pyrkiä totuttuun tapaan valloilleen. Olenhan pysynyt paikoillani melkein kaksi vuotta!!

Nämä kuvat eivät mitenkään liity tähän julistukseen,

mutta toivat tähän levottomaan olooni hetkisen rauhaa ja iloa lähestyvästä keväästä.

Ihanat Paula ja Natalia olivat täällä tekemässä kaunista kotijuttua lähestyvän pääsiäisen tiimoilta Kotivinkki-lehteen, joka ilmestyy siinä pääsiäisjuhlan kynnyksellä. Työn lomassa ehdittiin parantaa myös maailmaa. Kiitos ihanat naiset.

Katsoin juuri mitä meille mahtoi tapahtua viime vuonna näihin aikoihin...

Mehän olimme Balilla ja kävimme samalla tervehtimässä yhtä lastamme joka opiskeli Bangkokissa

CLICK ja CLICK.

Toissavuonna asuin vielä Varsovassa ja ilmat olivat tähän vuodenaikaan hienot, istuttiin mm. ulkoilmakahviloissa,

ystäväni Maarit oli vierailulla luonamme.

CLICK.

Nyt siis pitäisi päästä johonkin tai tehdä jotakin...

Ensi viikolla olettekin tervetulleita kaupalle, sillä ti, ke, to ovat

kaikki kevään paitulit/paidat/puserot ja suloiset neuleet -20%

Perjantaina keksitään sitten jotakin muuta.

Nyt kannattaa ilahduttaa itseään ja haaveilla kaikesta kauniista ja ihanasta...mitä se sitten onkaan.

Hyvää YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Annetaan, tarjotaan ja otetaan vastaan hymy...

se ei paljon matkassa paina.

XX Päivi 

COPENHAGEN

Hei,

pari päivää Kööpenhaminassa piristi kummasti. Olen ollut kaupungissa viimeksi tyttösenä.

Oli samalla mukava viettää aikaa ystävän kanssa, kuljeskella kaupungilla, käydä syömässä, kahvilla, nauttia lasillinen viiniä.

Kaupunki on hyvin viehättävä ja ihmiset ystävällisiä, 

eikä lunta tietenkään ollut missään,

joskin tuuli oli viedä tukan päästä.

Toisen päivän vietimme messuilla ihastellen tyylikkäitä ihmisiä ja tulevan syksyn muotia.

Kahden viimeisen kuvan perusteella voisi kuvitella, että kysymyksessä olivat sisustusmessut, eivätkä muotimessut...

Syksyllä sitten puetaan päälle ruskeaa; ruosteisena ja vaaleana ja sitä höystetään sinisellä, sekä vihreällä.

Kauppaa täällä piti auki poikani ja hoiti hommansa hyvin,

minähän voin tästä lähteä minne vain, milloin vain :-))

No, on kyllä ihanaa olla taas kaupalla, kun kaikkea uuttaa tulee ovista ja ikkunoista ja sitten on vielä tietty...

ihanat asiakkaat, ihanat naiset.

Viikonloppuna laitan kotiin muuten jo pääsiäisen, meillä nimittäin kuvataan maanantaina...ihan täällä kotona, rakastan pääsiäistä ja odotan sitä jo innolla, uskokaa tai älkää.

Nauttikaa viikonlopusta!

XX Päivi

JUST PLANNING

Hei,

tämä on jo ihan anteeksiantamatonta, että melkein kokonainen viikko ehti vierähtää tässä päivitysten välissä.

Se on kuulkaa tämän tammikuun vika, uskokaa vain.

Tammikuu on tahmea ja siksi en olekkaan saanut mitään aikaiseksi,

onnekseni se nyt päättyy...anteeksi vain tammikuu,

mutta ilomielin toivotan helmikuun tervetulleeksi.

Ajatelkaa kuinka kaunis nimikin kuukaudelle on annettu:

helmikuu...se ei voi silloin olla muuta kuin ihana kuukausi.

Olenkohan tullut vanhaksi,

en viitsisi nimittäin lähteä mihinkään kotoa.

Lähteminen tuntuu hankalalta (masennuksen oire, ajattelee nyt joku tai voisiko sen laittaa laiskuuden piikkiin). Suunnitelmissani lähden kuitenkin mihin vain ja milloin vain.

Voin kertoa, että kun lähtemisen vaikeus on voitettu

on yleensä aina mukavaa ja olen iloinen, että lähdin.

Kotona aika ei koskaan käy koskaan pitkäksi,

aina on puuhaa niin paljon, ettei vuorokauden tunnit riitä,

enkä puhu nyt kodin siistinä pitämisestä, johon kyllä saisi aikaa tuhraantumaan, vaan kaikesta ihanasta mielekkäästä tekemisestä ja varsinkin siitä tekemisen suunnittelusta, se vasta ihanaa onkin.

Suunnitteluvaihe on melkein sitä parasta, kun mitään ei ole vielä päätetty, eikä tehty, kaikki on tavoiteltavissa ja saatavilla, kaikki on mahdollista. Mikään ei ole myöskään vielä mennyt pieleen, vaan omissa suunnitelmissa kaikki onnistuu. 

Sehän on vähän kuin kevät ennen kauan odotettua kesää...

kevät voisi jatkua pidempään, koska juuri se kesän tulo tekee keväästä niin ihmeellistä,

tai sitten joulun odotus ja valmistelu on melkein parempaa kuin itse joulu, joka vain suhahtaa ohi.

No tämä on tällaista jaarittelua, jonka lopputulema on se, että

kaikki tekeminen vaatii ihanaa ja vallatonta suunnittelua...

matkat, sisustaminen, ajankäyttö yleensäkin.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty/ Well planned is already half done

Kotona kysymys on jokapäiväisistä arjen pienistä suunnitelmista,

jotka tuovat iloa elämään.

Kuten vaikka, että huomenna lähden hakemaan oksia maljakoihin tai

suunnittelenkin koko viikon ruokalistan 

tai mistähän tekisin seuraavan blogipäivitykseni.

Ihanaa alkavaa viikkoa,

sekä ihania suunnitelmia!

XX Päivi

FOR YOUR SKIN

Hei,

Suomessa jos missä tarvitaan hyvät ihonhoitotuotteet. Talvikausi on haasteellinen iholle; pakkasilma ja keskuslämmitys kuivattavat ihoa.

Itse olen käyttänyt toistakymmentä vuotta Lumenen tuotteita ja ne ovat jollakin lailla suorastaan hellineet ihoani kaikissa olosuhteissa,

 myös asuessamme kuumassa Aasiassa, jossa ihoni altistui auringolle jatkuvasti. 

Bangkokissa ja Jakartassa ihoni altistui vuosien aikana lisäksi ilmansaasteille.

Olen polttanut ihoni moneen kertaan auringossa jo ihan nuoresta pitäen, silti se ei ole jättänyt minua pulaan nyt vanhemmalla iällä

ja uskonkin, että säännöllinen ihonhoito on ollut pelastukseni.

Nuorena paahdettiin alppilampulla naama punaiseksi,

kesät maattiin rannalla tai saaren kallioilla tavoitteena kunnon rusketus.

Iho parkani on kupruillut ja kuivunut ja

siksi olen yrittänyt hoitaa sitä säännöllisesti, sen olen velkaa iholleni. 

Lumene antoi kokeiltavaksi Apteekista saatavan Lumene LAB-perheen

syväkorjaavan ja tehokosteuttavan tiivisteen ikääntyvälle iholle,

aivan fantastinen tuote. 

Käytän päivävoidetta samasta tuoteperheestä.

Voin suositella näitä tuotteita lämpimästi ja käsi sydämellä.

Olen nyt kokeillut myöskin ihan uutta heleyttävää ja silottavaa tiivistettä (kuvan oranssi pullo)

Kaikille löytyy varmasti sopiva tuote ikään katsomatta.

Omat tyttäreni käyttävät Lumenen tuotteita ja minusta on hauska katsoa, kun he mieluiten kaikista tarjolla olevista tuotteista valitsevat sen merkin mitä ovat nähneet minun käyttäneen vuosien varrella.

Tiivisteen ja päivävoiteen lisäksi käytän

myöskin värillistä voidetta tasoittamaan ihon väriä, eikä sitä tarvita kuin hiukan, eikä suinkaan ihan koko kasvojen alueelle. 

Ei pidä myöskään unohtaa silmänympärysvoidetta.

Aika pienillä asioilla voi luoda itselleen arjen luksusta, eikä siihen tarvita suuria seteleitä.

Ihon hoito on varmasti yksi niistä.

Ha ha, kuvan keitto nyt ei millään lailla liity ihon hoitoon.

Päätettiin hakea Espoon Soukassa olevasta pienestä, entiseen kukkakioskiin perustetusta thaimaalaisesta ruokapaikasta ruokaa,

kuvassa on Tom Yam Kung, lempparikeittoni (sopii muuten tuon oranssisen pullon pariksi hyvin :-))

Lisää ihonhoitojuttuja tulossa.

XX Päivi

SPRING IN MY MIND

Hei,

en voi sille mitään, mutta tunnen jo kevättä rinnassani...

Kuvat ovat kaupaltani ja pikkuhiljaa kevät saapuu

kauppaani ja täyttää sen, sekä herättää minussa tuon uinuvan kaipauksen...

Kyllä se vaan on ihanaa.

Ihminen on kai luotu siten, että on aina hyvä olla jotakin odotettavaa.

Nyt monet ehkä ajattelevat, että on se kumma naikkonen, kun ei voi nauttia tästä kauniista talvesta joka meillä nyt on...

ja on muuten vielä aika pitkään,

mutta minkä kevään lapsi itselleen voi ja antakaa minun nyt hiukan leijua,

kyllä se tästä. Fiilistelen vähän.

Me kauppiaathan elämme vähän etuajassa.

Ensi kuun alussa menen ostamaan syksyä sisään,

suunnitteilla on myös lähtö Kööpenhaminaan katsastamaan syksyn muotia ja inspiroitumaan,

näin se menee.

Ystäväni sanoi, että kyllä talvi on pukeutumisasia,

kun on oikeat varusteet...

mutta uskallan väittää, ettei se ole pelkästään näin.

Vaikka itselläni olisi kolme toppatakkia päällekkäin ja viidet välihousut, niin silti talo kylmenee, putket jäätyy, autot takkuilevat, koira ei tee pissiä ulos, kun tassut jäätyvät.

Töistä tultuani, laitan ensimmäisenä takkaan tulet, sekä aamulla heti herätessäni.

Olen saanut onnekseni viettää kymmenen lämmintä vuotta Kaakkois-Aasiassa asuessamme siellä, jossa ilma oli kuin lehmän henkäys

ja lisäksi vielä melkein viitisen vuotta Varsovassa, joka on hiukan etelämpänä kuin tämä nykyinen rakas kotikaupunkini.

Älkää silti minua hylätkö, vaikka tässä vielä montakin kertaa manaan tätä kohtaloani syntyä tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle,

luulen, että minun oli tarkoitus syntyä Italiaan tai jonnekin niille main,

mutta jotakin meni vikaan...

Kaikesta huolimatta suloista viikonloppua teille ihanat lukijat!

XX Päivi

CUP OF COFFEE

Hei,

tarvitsen ympärilleni seesteisyyttä.

Se vain täytyy löytää pienistä asioista.

''Hienoimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin upeaa

tai jännittävää,

vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä ja

jotka soljuvat yksitellen,

 mutkattomasti kuin helmet nauhaan.''

Seesteisyyttä

 ovat minulle tietyt äänet tai

sitten täysi äänettömyys, hiljainen hetki.

Värit tai värittömyys.

Kun katson näitä lempivärejäni , niin eiväthän ne oikeastaan ole edes värejä;

vaaleaa harmaata, tummaa harmaata,

beigeä, vaalean ruskeaa, valkoista, mudan väriä, maitokahvia jne.

Tästä voisi päätellä , että olen melkoisen ''väritön'' ihminen.

Kauneuden ja hyvän olon voi löytää yllättävän läheltä,

joka päivä. 

Pieni kahvihetki päivän kiireiden keskellä...

Nautitaanko pienistä asioista ja

ollaan iloisia, onnellisia, viehtyneitä,

hauskoja, kohteliaita, nauravia, hymyileviä, pilke silmässä,

aina kun vain voimme.

Menen nyt nauttimaan kupillisen kahvia, sillä tuosta kuvan kahvikupillisesta on jo monta tuntia.

Istun vain ja haaveilen...

Ihanaa loppuviikkoa!

XX Päivi