maanantai 7. joulukuuta 2015

MY MONDAY...













Hei,

ihana, ihana päivä...minun maanantai.

Eilen, sunnuntaina sain sellaisen potkun takamuksiin, kun ystäväni ja kummityttöni tulivat viettämään kanssani televisioiltaa Linnanjuhlien äärellä.
Olen ollut laiska ja saamaton näissä kotiasioissa viime aikoina,
kaikki energia on suuntautunut kaupalle,
eikä kotiin ole oikein riittänyt paukkuja.
Sunnuntaina laitoin kuitenkin hihat heilumaan ennenkuin vieraani saapuivat ja
tänään maanantaina olikin vain pelkkää nautisskelua ja hienosäätöä.
Olen kuunnellut joulumusiikkia, poltellut kynttilöitä ja kävin ystävän tiluksilla hakemassa pienen joulunaluskuusen.
Jotenkin niin onnellinen olo.

Keikuin tikkailla ja viritin lumihiutaleviirit paikoilleen olohuoneeseen (aikamoisen tärkeä ilme ensimmäisessä kuvassa :-)).
Poikani tuli kotiin ja totesi, että onpa täällä siistiä ja jouluista...
ja siitähän tämä äiti riemastui.

Nyt aloin odottamaan joulua todenteolla,
en niinkään sen itsensä vuoksi,
vaan enemmänkin siksi, mitä tuo juhla tuo tullessaan.
Lapset tulevat joulun viettoon ja on vaikea saada koko porukkaa kokoon, muuta kuin jouluna tai suurempana merkkipäivänä.
Kuulen jo jalkojen kopseen oven takana, iloisen naurun ja puheen.
Syömme ensin aamupäivällä joulupuuron yhdessä ja vain hengailemme.
Sitten tietysti syödään pitkän kaavan mukaan päivällinen ja lauletaan joululauluja. 
Kun on kahvin aika, jaetaan lahjat ja 
lopuksi leikitään leikkejä tai pelataan lautapelejä :-))
Nautin jo siitäkin, kun näen sisarukset vaihtamassa kuulumisia.

Nyt on maltettava mieli vielä kolmisen viikkoa.

Suokaa anteeksi, että olohuoneesta on monta kuvaa,
mutta olen niin innoissani, enkä osannut rajata kuvien määrää.
Nuo lumihiutaleet katossa sain vakiasiakkaaltani (Kiitos!), pujotin niihin vain valkoisen pumpulilangan.

XX
Päivi 

perjantai 4. joulukuuta 2015

INSPIRATION FROM LAST CHRISTMAS














Hei,

tuntuu kuin olisin juuri ottanut nämä kuvat,
mutta vuosihan siitä on vierähtänyt ja millä vauhdilla.
Mitä odotan joululta,
mikä on joulussa merkityksellistä?
Minulle, niinkuin niin monelle muullekin 
tärkeää on olla läheisten kanssa,
nauttia joulun rauhasta,
mutta sitä ennen täytyy vähän
venyä,
on lahjojen hankkimista,
ruokien valmistamista,
paketointia ja sensellaista.
Aika miellyttävää on kuitenkin itse
jouluntunnelmaan virittäytyminen,
pienillä asioilla saa jo paljon aikaiseksi.
Nyt se on ehkä jopa hiukan haasteellista,
sillä tuntuu kuin ulkona tuulisi 100m/sekunnissa,
vesi lentää vaakatasossa
ja on pimeää.
Yritetään silti.
Ihanaa viikonloppua,
sekä hyvää
Itsenäisyyspäivää.

XX Päivi

P.S. Kauppa auki lauantaina normaalisti 11-15

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

CHRISTMAS IN MY MIND







Hei,

edelliset valokuvat ovat viime vuodelta.
Kotimme remontin jälkeen ensimmäinen joulu
ja olin niin innoissani, että ihan puhkuin.
Taisin laitella joulua jo melko varhaisessa vaiheessa, koska minulla oli kaksi joulupuutakin;
pikkujoulu-joulupuu ensin ja
sitten se varsinainen joulupuu.
Puhun nyt joulupuusta, koska meillä ei ollut kuusta,
vaan mänty!

Kukkasetkin olin valinnut huolella joulupöytään,
mm. Syyreniä, valkoista pientä kellokukkaa ja oli siellä
valkoinen Hyasinttikin.
Valkoista ja herkkää... pieniä paperikoristeita puussa...

Luultavasti tämä joulu näyttää hyvinkin samanlaiselta,
huomaatte kyllä kun samantyyppistä kuvaa alkaa
pukkaamaan tänne blogin puolelle :-))

Ihanaista viikon jatkoa sinne.


Ai niin, nämä pikku-jakkarat eivät ole viime vuodelta, vaikka vanhoja ovatkin,
yli sata vuotta vanhoja puujakkaroita sisustukseen tuli tänään kaupalle ja onhan kupalla tietysti paljon muutakin :-))

XX Päivi

maanantai 30. marraskuuta 2015

SHE IS THE REASON...





Hei,

terveiset täältä Varsovan kodistamme.
Eilen ja tänään täällä on juostu ostamassa ensimmäisiä joululahjoja (melkein siis pakko oli juosta, että ehti käydä kaikki ne kaupat läpi, jotka piti...ensin Matildan kanssa ja sitten vielä yksin.)

Kyllä on hankalaa kun käyn täällä tavallaan enää kyläilemässä
ja mieheni jättää autonsa minulle noiksi päiviksi...
nyt sekoilen sanoissa, siis hankalaa ei ole se, että minulla on auto käytössäni, vaan se, etten osaa sitä kunnolla ajaa ja koska en myöskään enää vakituisesti kurvaile täällä ja näissä liikenneruuhkissa,
niin on kuulkaa melkoisen jännittävää ajella minulle vieraalla autolla, koska välillä liikenne on aika mielipuolista täällä.

Tänään lähdin talon edestä, kun sitten kauhukseni huomasin, että jonkinlainen tietyö oli edessäni ja tilaa ajaa kahden auton välistä oli todella minimaalisesti.
No, ystävällinen nuori mies näyttämään, että tule, tule vaan, kyllä mahtuu,
avasin oven (koska en siinä kiireissäni edes saanut oikeaa ikkunaa auki, vaan takaikkuna aukesi) ja kokeilin olisiko englanti yhteinen kieli ja selitin, etten yksinkertaisesti uskalla ajaa pienestä raosta.
Pojat pyysivät peruuttamaan,
 en sitten osannut myöskään peruuttaa...
syy oli siinä, että takanaikkuna oli aivan märkä, enkä 
kyennyt näkemään mitään ja en osannut laittaa takaikkunan pyyhkijää päällä, että ihan kiva oli istuskella siinä autossa pääsemättä eteen tai taakse.
No, nämä pojat olivat huumorimiehiä ja ymmärsivät äitinsä ikäistä naista, sekä siirsivät toisen autoista sivummalle, jolloin minä pyyhälsin ohi jäljelle jääneellä arvokkuudella.

No, joululahjojakin löytyi,
täällähän on kauppoja, joita ei meilä Suomesta löydy
ja nuoriso ei ehkä kuitenkaan halua kaikkia lahjojaan äidin kaupasta :-))

Tapasin päivällä myös minulle rakkaan puolalaisen ystävättäreni
ja kävimme yhdessä syömässä.

Syy, miksi olen täällä, ei kuitenkaan ole jouluostokset,
eikä ystävät,
vaan tuo kuvassa oleva kultamme,
ihana ''pieni'' tyttömme <3.

Lennän huomenna illalla takaisin kotiin,
Axel on kiitettävästi hoitanut Beaa, joka leikattiin perjantaina, mutta se on sitten oma stoorinsa.
Kauppaa pitää auki nyt ihana nuori opiskelijanainen,
joka on harjoittelemassa liikkeessäni ja pianhan minäkin olen siellä taas.

Hyvät alkaneet viikot!

XX Päivi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

HELSINKI AIRPORT










Lensimme yhdessä mieheni kanssa Varsovaan lauantai-iltana
ja lennämme yhdessä takaisinkin alkuviikosta.
Meillähän on ''kakkoskoti'' Varsovassa,
koska mieheni asuu siellä nuorimmaisemme kanssa,
joka suorittaa lukiota amerikkalaisessa koulussa.
Olin töissä vielä lauantaina ja ihana ystävättäreni Leena
piti putiikkiani auki sunnuntaina.

Olen varmasti kertonut aiemmenkin, etten pidä lentämisestä, 
en sitten yhtään. On kuitenkin mukavampi lentää,
kun vierellä on tuttu ihminen, oma mies.

Aikoinaan asuessamme Aasiassa, lensin usein ilman miestäni pienten lastemme kanssa mantereen välisiä lentoja ja silloin tuntui, että koneessa sai hetken hengähtää, kun pienokaiset nukahtivat. Tavaraa oli aina valtavasti mukana ja piti pitää huolta, etteivät nallet, nuket ja unipeitot putoa pienistä repuista, kun juoksimme portille viimeisten kuulutusten saattelemina. Aina tuli kiire.
Nytkin pakkasin laukkuni viime minuuteilla
ja sitten mentiin.

Lauantaina tuuli puhalsi voimakkaasti,
joka lisäsi tietysti lentojännitystäni.Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kentällä meillä oli mukavasti aikaa. Kuvat ovat Helsinki-Vantaa kentältä, loungesta, aika tyylikäs tuo meidän kenttämme.

Otin mukaani lämmikkeeksi ihanan
Gauhar Shopin cashmere huivin, 
rakastan huiveja ja varsinkin tätä suloisen pehmeää, kevyttä ja ylellisen tuntuista huivia,
jonka Gauharin (http://www.gauharshop.com/) tytöt minulle lahjoittivat kokeiltavaksi, samoin kuin kauniit korvakorut.
Nyt olenkin miettinuyt, että pitäisiköhän ottaa muutamia huiveja kaupalle myyntiin, niin ihania ne ovat.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille teille! <3

XX Päivi

perjantai 27. marraskuuta 2015

LOHDUNKANTAJA








LOHDUNKANTAJA
on hyväntekeväisyyskorusarja.
Kyseessä ovat ne tärkeimmät:
LAPSET.
Suunnittelijoina ihanat naiset ja äidit;
Katja Snäll, sekä
Piia Hoffsten.
Lohdunkantaja korut on suunniteltu
Uuden Lastensairaalan hyväksi.
Koruissa näkyvät sairaalan koordinaatit ja 
ne on yksilöity omilla numeroillaan.
Ostaessasi korun (98€-110€), tuotto menee lastensairaalalle ja 
lähettämällä numeron, sekä yhteystietosi info-osoitteeseen liityt
Lohdunkantajien ketjuun.
Koruja on saatavilla Timanttiset-liikkeistä 
ympäri Suomen.

Itse viiden lapsen äitinä näen asian tärkeyden ja minusta 
tämä on ihana tapa liittyä Lohdunkantajiin
ja olla näin osa Uuden Lastensairaalan tarinaa.
Omista lapsistani neljä viidestä on ollut aikoinaan vauvoina hoidossa sairaalan valvontayksikössä, joku lyhyen aikaa ja joku hiukan pidemmän ajan, joten tiedän miten tärkeää on saada lapselle se kaikkein paras hoito,
sillä näissä pienissä ihmisissähän se meidän tulevaisuuteemme on. 

Lue lisää täältä

XX Päivi

P.S. Hiukan arkisempaan asiaan tässä lopussa. Muistutan, että monday TO sunday HOME-kauppa on auki nyt myös sunnuntaina 12-15
La ja su syksyn loput vaatteet myydään nyt puoleen hintaan,
tule hakemaan pehmeät paketit pukinkonttiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...