Minusta on tainnut tulla vanha.
Varon mielelläni joutumasta oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Nuorena sitä uskalsi lähteä ja kokea,uskalsi hypätä ''seikkailuun'' mukaan. Tosin en ole ollut koskaan sieltä rohkeimmasta päästä, irtiotot ovat aina olleet hillittyjä ja hallittuja jollakin tavoin.
Sitä paitsi en tiennyt mihin seikkailuihin oikein joutuisin kun esim. seurasin miestäni tämän työkomennuksille lasten kanssa eksoottisiin maihin.
Tänä aamuna mietin, miten nautinkaan siitä, että aamulla voin hakea takkapuut puuvajasta ja samalla kipaisen postilaatikolle hakemaan aamun lehden.
Talvisin on suloista laittaa takkaan tuli, nauttia aamukahvit tulen loimussa.(Kiireettöminä aamuina siis :-))
Tai kun menen ulos lumiseen metsään ja ihan tuohon takapihalle, on niin hiljaista...
ja kaunista.
Minussa elää kuitenkin jossakin sielun sopukoissa myös toisenlainen, levoton sielu, joka on tottunut elämässä jatkuvaan liikkeeseen, matkustamiseen, vieraisiin kulttuureihin ja se tunne nostaa päätään
tämän tästä, enkä tahdo saada sitä hiljaiseksi.
En pidä yhtään lentämisestä ja miten paljon olenkaan lentänyt isoilla ja pienillä koneilla valtamerien yllä mantereelta toiselle, usein matkassa pienet matkalaiset...
Haluaisin vain olla, olla rauhassa kotona ja hiljentää sen levottoman puoleni, mutta minkäs teet :-))
Huomenna lennän lyhyesti, Tukholmaan ja seuraavana iltana takaisin.
Seuraava matkakin on jo varattuna ensi kuulle kauas eksoottisiin, mutta tuttuihin maisemiin...
Ei kai tiikeri pääse koskaan raidoistaan.
Mukavaa viikkoa!
XX Päivi
P.S. Putiikki auki torstaista alkaen klo 14 Tukholman messumatkan vuoksi.

