Alkaa olla hyvästien aika...muutto alkaa 16.6. Olo on haikea, itku lähellä...
Tässä kaupungissa, tässä talossa, näissä huoneissa on naurettu, laulettu, tanssittu, on riidelty ja huudettu, on myös rakastettu kovasti. Kotia on innolla sisustettu, vanhaa tuunattu ja järjestystä vaihdettu.
Tässä kodissa on ollut lämmin tunnelma ja se on ollut turvapaikka vieraassa maassa. Nyt se riisutaan, tavarat pakataan konttiin ja syksyllä täällä asuu joku muu, uusi perhe, joka toivottavsti on yhtä onnellinen kuin me olemme täällä olleet.
Tämän reilun neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon, vaihdoin virallisesti ammattia, olen suunnitellut täällä astioita, vuodevaatteita...minulla on ollut aikaa kokkailla lapsille, on leivottu ja poltettu välillä karrelle.
Aloin myös aktiivisesti valokuvata ja reilu kaksi vuotta sitten syntyi tämä blogi.
Vuodenajat ovat vaihtuneet ja kaupunki on käynyt aina vain rakkaammaksi...Nuorempi lapsistamme siirtyi täällä teini-ikään ja toisesta tuli aikuinen.
Kohta en siis enää asu täällä, eikä tämä ole kotini, minun kotini on muualla. Tässä kaupungissa on ensi vuonna kuitenkin mieheni ja nuorimmaiseni koti ja ikävä tulee olemaan pistävä, kivulias, mutta minulla on hyvä syy vierailla tässä ihanassa ja minulle niin rakkaassa kaupungissa, koska osa rakkaistani asuu täällä. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta kokeillaan miten tämä homma sujuu, eikä varmasti ole helppoa täälläkään päässä, ikävä tulee olemaan meillä kaikilla valtava (mieheni jää vielä siis ainakin vuodeksi tänne töihin ja tytär jatkaa koulunkäyntiä tutussa koulussa).
Joku on sanonut, että helpostihan muuttaminen käy kun on rutiinia...15 vuoden ulkomailla asumisen aikana muutot ovat todellakin tulleet tutuiksi, mutta koskaan siihen ei synny rutiinia, jättäminen ja poislähtö on aina yhtä kivuliasta, varsinkin kun osa perheestä on taas eri paikassa kuin itse. Muutto itsessään on rutiinia kyllä, muu ei sitten olekkaan.
Tämä ja seuraava päivitys ovat kuvista, jotka olen blogistani aiemmista postauksista napannut ja monet teistä ovat ne jo nähneetkin.
Toivottavasti jaksatte seurata blogiani ja lukea juttujani jatkossakin...sieltä omasta kotimaastani, Suomesta.
XX Päivi
