Hei, tärkeä tämän päivän uutinen on ainakin se, että eilinen oli hyvä päivä...tästä päivästä en vielä tiedä, koska se on vasta aluillaan, mutta toivon tästäkin päivästä tulevan kelpo päivän. Tiedättehän niitä päiviä, kun kaikki menee nappiin ja koko elämä hymyilee ja sitten on valitettavasti niitä päiviä kun senät tuntuvat kaatuvan päälle.
No minäpä kerron miksi eilinen oli minulle hyvä päivä. Olen uurastanut ja yrittänyt etsiä pikku-firmalleni hyvää keramiikkitoimittajaa täältä ja olen sitä työstänyt nyt lähes kaksi vuotta. Yksi toimittaja, pieni keramiikkatehdas ( omakotitalon ulkorakennus) tekee siis minulle heidän mallistostaan löytyvillä malleilla (joista minä tietenkin valitsen minulle sopivimmat) ja astiat maalataan minun valitsemillani väreillä ja kuvioilla. Paikka on monen tunnin ajomatkan päässä ja nyt olenkin sinne lentämässä ensi kuun alussa, koska parhaillaan työstävät tilaustani.
Nyt löysin lähempää toisen keramiikkapajan erään paikallisen ystäväni avulla, se on ihan pikkuriikkinen yhden miehen pajan, jossa kaikki todellakin tehdään käsin alusta loppuun. Itse savenvalaja on mitä ihanin ja ystävällisin. Toimitin hänelle kuukausi sitten mallit ja koot haluamiini tuotteisiin ja eilen kävin niitä katsomassa ensimmäistä kertaa...wow! Näyttivät ihanilta, vaikka olivatkin vielä savenvärisinä ilman lasitteita. Yhdessä mietimme sitten värejä ja minun elämässänihän ei juuri väreille ole sijaa, kaikki on hillittyä ja hallittua ja maanläheistä. Ensi viikolla toivottavasti pääseen katsomaan miten astiat onnistuivat ja sitten laitan tilauksen sisään, jotta tekin näette mitä olemme saaneet aikaiseksi. Astiat tulevat minulle myyntiin kesällä ja kukin niistä on uniikkiyksilö. Itse keramiikan tekijä oli innoissaan, hän kertoi minulle miten sai lisää inspiraatiota työhönsä, kun pääsi tekemään jotakin uutta ja oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Nyt kokeiluun tulevat värit, joita on sovellettava ja joiden poltto ei ole hallinnassa sataprosenttisesti.
Kävin myös postissa, jossa ei koskaan tiedä millainen virkailija sattuu olemaan vastassa. Nyt siellä oli valloittava ja avulias nuori nainen, joka myös puhui englantia. Lähetin pellavatehtaille mallikappaleen eräästä haluamastani uutuustuotteesta. Tehtaillehan olen joutunut usein itse ompelemaan mallikappaleet, jotta vältytään suuremmilta erehdyksiltä. Siis postitoimistokäynti sujui vallan mainiosti.
Poikkesin vielä ruokakauppaan ja eräs vanhempi herra väkisin tunki kävellen autoni taakse ja näytti sitten vihaista naamaa, kun olin peruuttaa hänen päälleen. Osoitin olevani pahoillani ja hoin ikkunan läpi anteeksi, jolloin tämä mies yhtäkkiä suorastaan suli hymyyn ja alkoi lähettää minulle lentosuudelmia ja molemmat lopuksi nauroimme koko jutulle...onko kysymys sittenkin omasta asenteesta?? Jos hymyilen, minulle hymyillään takaisin...ei se nyt tietysti aina niin simppeliä ole.
PARAS UUTINEN on se, että uskon saavani tänne viikon tai kahden sisällä ihanan lähetyksen italialaisia naisten vaatteita kauniissa väreissä, sekä suloisia huiveja ja voin postittaa niitä teille sinne Suomeen. Ajattelin, että miksi odottaa touko-kesäkuuhun, kun voin tilata tavarat tänne ja postihan kulkee. Kuvaan tuotteet ja esittelen ne teille, joten olkaahan kuulolla, koska tuotteita on rajoitetusti
Tämä makuuhuoneemme nurkassa kököttävä korituoli ei muuten liity milläänlailla tähän tekstiin...matto joka kuvassa näkyy on yksi kolmesta matosta, jotka minun ihana äitini minulle aikoinaan osti. Se oli tavallaan äidin lähtijäislahja minulle, ennenkuin hän vuonna -99 kuoli taistelussa rintasyöpää vastaan.
Olikohan minulla muuta... niin monet KIITOKSET vielä runsaasta osanotostanne arvontaan. Tiedättekö mikä siinä oli parasta...tunsin jotenkin saavani kontaktin myös teihin, jotka ette normaalisti kommentoi ja sain ihan valtavasti tsemppiä jatkaa tätä yhden naisen kertomusta tästä jokapäiväisestä elämästämme aina maanantaista sunnuntaihin.
(Arvonta jatkuu perjantai-iltaan asti, sivupalkista sisään ''GIVEAWAY'')
XX Päivi
