Hei
ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
Täällä sitä taas ollaan, vaikkakin aika hitaalla vaihteella,
mutta mitä siitä; välillä hitaasti ja välillä nopeammin.
Vauvat ovat IHANIA ja jo siinäkin mielessä, että he saavat ihmiset kokoontumaan yhteen, kuten me teimme eilen.
Tyttäreni pieni poikavauuva on nyt reilun parin viikon ikäinen ja
minun elämäni mullistui täysin.
Olen niin rakastunut tähän pieneen mieheen,
hullaantunut kerrassaan ja tuntuu, että kun en näe häntä, ikävä täyttää heti mieleni.
Eilen tyttäreni perheineen saapui sieltä Kotkan suunnalta meille ja kaksi kolmesta enostakin oli paikalla.
Nuorin enoista on suorittamassa asepalvelusta, eikä näin ollen päässyt mukaan. Mieheni ja nuorimmainen tytär ovat siellä Varsovassa, joten hekin puuttuivat. Vanhin poikani oli pitkästä aikaa täällä avovaimonsa kanssa. Vauvan isäkin oli toki paikalla - kyllä - joskin minulla ei ole nyt yhtään kuvaa tästä lempeästä miehestä.
Ella on selvästi ottanut ison siskon roolin ihanasti ja hänestä on jo apua vauvan hoidossa :-))
Vaihdettiin kuulumisia, syötiin ja ihasteltiin vauvaa. Jokainen kokeili miltä se pieni oikein sylissä tuntuu ja tuntuuhan se,
ihan vatsanpohjassa asti <3.
Oma lapseni on vielä väsynyt vauvan maailmaan saattamisesta, sen verran vaikea tapahtuma se oli, eikä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan.
Hahah, kyllä sitä viimeistään tässä vaiheessa huomaa, ettei olekkaan niin nuori enää, jos pitäisi valvoa yöt ja päivälläkin olla vielä skarppina, niin kauankohan sitä jaksaisi...
No, nyt voin vain rakastaa ja sitä aion tehdä oikein kunnolla.
Mukavaa päivää!
XX Päivi